Copy-pastetanpa tähän joitakin lähettämiäni viestejä deittivastaajille:
26.10.08 23:41: I Had a Beer in Kallio
Se miltä sinusta tuntuu ja se miten joku asia on, niin ero voi olla mittava noiden välillä.
Tietenkin sinusta nyt tuntuu että harrastan vain tilastojen vuoksi deitti-ilmotuksia. Mutta vaikuttaako se ilmoitus sellaiselta että sen on tehnyt joku vain tilastojen takia..
Ei kai se että kertoo saaneensa x vastausta tarkoita että kyse on vain tilastoista. Joka tapauksessa kertoja olisi saanut ne x vastausta, eikä se että se ilmaisee sen tarkoita että kyse olisi vain tilastoista. Ehkä kertoja vain on avoin, tarkka, täsmällinen, hyvämuistinen, jne.. Itseäni ainakin kiinnostaisi aina montako vastausta joku on saanut. Ihan perusasioita mielestäni. Ja kyllä minultakin useimmat kysyy treffeillä että kuinka monennet Facebook-treffit nämä sinulle on, esim. Se minusta kuuluu asiaan, eikä tulisi mieleen että mitä gallupia tuo nyt laatii.
En mä kaikille systemaattisesti vastaa. Vastaan niille jotka kiinnostavat,
tai erottuvat jotenkin. Tai joille tulee jotain asiaa.
Kun olit yhdestoista vastaaja ja kerroit vain että jostakin voit jutella ja
jostakin et niin ei se paljoa erottunut.
2 tapasin niistä 62, ja melko sama prosentti muutenkin. 90% kanssa ei tule kirjoiteltua kuin 0-2 viestiä. Mutta niistä muista tulee siis melko iso osa tavattuakin. Mutta en useimpia tapaa kovin tositarkoituksella. 90% tulee tavattua kerran, ja lähes aina sen tietääkin etukäteen.
9 vuotta olen Cityn deitti-ilmoituksia harrastanut. Tavannut noin 10, joista kahta yli kerran, eli 3 ja 6 kertaa. Melko surkeasti kai siis.
Etenkin jos ottaa huomioon että Facebookin kautta tapasin heinä-syyskuussa 10.
Mitä haluat pizzaasi?
Onko sinulla blogia/profiilia jossakin?
Blixen on minulle tuttu vain Babetten pidot -elokuvasta. Minun Afrikkaanikaan en ole nähnyt. 80-luvun Oscar-voittajista olen nähnyt vain 4. 1969-1980 kuitenkin kaikki, 1990-2001 myös. Musta aukko minulle se 80-luvun suosikit. Myös Ghostbustersit ja Paluut tulevaisuuteen ja Freddiet. Indiana Jonekset olen nähnyt mutta en pidä. Sama Poliisiopistojen kanssa. Ja Rockyjen ja Rambojen.
1985 elokuvista kyllä näistä pidän: Breakfast Club, Clue, St Elmo’s Fire, Prizzi’s Honor, Pakojuna, Das Boot.
Televisioni räjähti kun laitoin tänään päälle alkaakseni katsoa vaalituloslähetystä… Ehkä se on jotenkin romanttisempaa ilmaista noin kuin: ”Laitoin tänään 19:45 televisioni päälle ja sieltä kuului jotain rätinää, luulin ensin että takaa johdoista mutta kohta ruutuun tuli ihme-efektejä ja ääni koveni, 5 sekuntia kesti että tajusin sulkea sen. Se maksoi 80 euroa 2 vuotta sitten, vuosimallia 1999, Sony Trinitron. Selasinkin 2 päivää sitten Gigantin kuvastoa, että ostaisin jonkun 36 tuuman telkkarin. Ne maksaa jotain 400e, mutta jos yrittäisin käytettynä katsella jostain vastaavia, säästäisin ehkä 100-150e.”
3.6.08 18:23: Että
Ihmiset saisivat tiiviissä muodossa edes jotain kuvaa.
Olinhan mä deitti-ilmotukseenkin määritellyt sukupuoleni ja mitä haen.
On eri asia jos ilmotus on tositarkoituksella olevan miehen kuin seikkailuseuraa etsivän naisen.
Jne jne.
Kaikki sanat ovat määritteitä. Eivät ehkä ihmiselle mutta jollekin. Miksi ihminen olisi jotain sellaista mitä kukaan, ja ETENKÄÄN ihminen itse ei saisi määritellä, eli siis kuvailla…
Ja miksi itseään pitäisi määritellä pitkillä lauseilla ja kuvauksilla mutta ei yksittäisillä sanoilla…
Itsensä kuvailu (kaikenlainen) netissä on suht tärkeää jos haluaa tutustua ihmisiin. Koska täällä ei ole tilaisuutta että vähitellen vaan ajaudutaan yhteen. Kiinnostus pitää herättää. Ja se pitää osoittaa että meillä on jotain yhteistä. Kun kuvaa itseään, kuvaa samalla myös sitä millaisen ihmisen kanssa olisi sitä yhteistä. Hipit liikkuu hippien kanssa jne.
Epämääräistä vuorokausirytmiä on vaikea pelkillä kuvilla kuvata. Ja harva nainen niitä kuvia jaksaa kaikkia katsoa ja etenkään ajatuksen kanssa.
Ja sama muiden ominaisuuksien kanssa.
Mitä haluat minulta ja miksi viestittelet kanssani?