Naiset heittävät
kiekkoa, mietin onko
minulla nälkä.
Kolea puisto.
Minne jäit. Seurana vain
puhelinmyyjä.
Tipahtaa mattoon
omenatortun rippeet.
Tällainen päivä.
Valheissakaan ei
kehumista – niin kuinkas
totuuden laita.
Teurastaisipa
joku nyt kiusallisen
hiljaisuutemme.
[234]