Ensin se oli täyttä ketsuppia,
ja käytimme sitä vaikka mihin.
Mutta vähitellen ja yhä vaan enemmän ja
enemmän se oli alkanut jumittaa.
Puristelimme, ravistelimme, väänsimme
hampaat irvessä jotta saisimme jotain.
Ja meidän piti sahata se auki.
Kaivoimme teelusikalla jämiä.
Sitten huljuttelimme vedellä,
saimme ketsuppimehua.
Kohta enää vain muovimehua.
Ennen etiketin nauttimista
opettelimme ulkoa viivakoodin
jotta tietäisimme mitä
yöllä rukoilla.