INSOMNIA (13.1.01)
Viritän kameraani, peukaloni kiertyy vipu mukanaan
niin varmalla hitaudella että erotan korvanjuurtani hipovan Konican
vasemman kyljen läpi niin uskomattoman terveitä rasahduksia ja
vingahteluja, kohinaa niin kuin vene lipuisi kaisloissa suu tarkkana
hengityksen hahmo värähdellen keskellään yön kuulaassa huoneessa
rauhallisessa istun sänkyni reunalla ihailen, nautin, hikipisara hiipii
PELKÄÄN IHMISIÄ (17.1.01)
meillä on oppimista perhosten aitoudesta
meillä on oppimista vadelman lempeydestä
asumme kaupungeissa
koivu ja kauneus
toisaalta mitä sellaiset geenit voisivat
oppia tai minua uskoa
aurinko ja usva
pelkään moottorisahaa en
pilvet linnut kukat tuulta
kun saan käydä rantaan
puhtaasti yksinäisenä
askeleni ovat mahlan tuoksuisina jalot
kun alan loitota aaltoja päin
tunnen kaislojen herkkyyden ohimoillani
ohimoideni sisällä kaupunkien viha ja tuska
kaupunkien katkerat psykoosit
kiihkeän hiljainen huounta kun mietin,
betoni on kyllä viatonta,
tuoleissa ja lyhtypylväissä eikä sälekaihtimissa
mitään pahaa, ei mitään ilkeää
käsikkäin jos kokea ne vois
ymmärtävä ois
mutta kaupunki ei auta ihmissuhteissa
86000 henkilöä tai 5 miljoonaa – ihan
sama yksinäiselle ei kukaan toinen ole ystävä
mihinkään katsomatta tulin tänne
enkä voi inhota tai olla vieroksuttu
enkä rakastua mutta en voi inhota
tai olla vieroksuttu
en pettyä jos pistää ampiainen
tai mehiläinen tai jos kahvissa
lilluu kärpäsen jalkaterä
TIEDOTE (9.1.01)
Mediassa ei itketä kunnolla
Mediassa ei ole selvästi yksinäisiä
Media palvelee vääristämiään halujamme
Media ei välitä meidän asioista paitsi jos alamme tappamaan
tai voittamaan lotossa tai panemaan niitä joista se välittää
Mediassa ei vihata eikä masturboida eikä nähdä unia
Eikä mediassa piereksitä
Siinä on vähän hyvää ja monesti ei paljon mitään
Ne yrittää kusta silmään tosi kovasti
Mediassa kiiluu raha
Mediaa tunkee johdoista ja koneista
Mediassa ei olla aitoja
Se virtaa rahaa jolla se virtaa
Ulkona variksen hahmo antennilla kehrää tuulen nautintoa
Media tulee kuin muualta
NÄLKÄ (10.1.01)
Minulla on nälkä ja minua ei rakasteta
Patterin jyly
Naapurin varma paukutus
Lumikola aloittelee taas, tykkään siitä, rähmä-ääninen
Tyynyltä kurkistan, on siellä jo valkoista taivaalla
En olisi menossa sinne
Pelottaa.
En osaisi mennä ihmisten eteen
Mietin ja pohdin ihan vähäsen verran, minua ei kukaan
Kasvoissani puristuvat syvien kyynelten kangistuneet vanat
Minua rakastamattomat kolisuttavat lunta jaloistaan
Jyrisevät hissillä
Pimpauttavat pim ja pom
Ovia suljetaan.
Varis, vielä, niin hyvä, ihan kuin lämmitti
Joku on säästellyt papattimattoja
Pääni lepää ja kuulee
Sydän tyskyttää
Posti jakaa postia
Olen peitteessä kuin avannosta karannut
Huomaan että kusettaa, mitä olisi sen jälkeen
Tulisitko jumala katsomaan