Vittu että voikaan kaivata jotain konkreettista
mutta tänä yönä sen koen joka huokailevalla solullani,
tällä viikolla on saatava joku nukkumaan kanssani,
ja tekemään kaikenlaista minun rinnalla,
olemaan ihminen minulle.
Deittiprofiilit eivät tiskaa tai katso televisiota vieressäni.
Nikit eivät voihki, eivät hengitä.
Jpegit eivät taivu kaarelle.
Pikselit eivät osaa hiota.
Sähköposti ei istuudu syliini, oli sitten miten monta kilobittiä tahansa.
Monitorin sisällä ei risteile verisuonia.
Siellä ei ole ketään. Sieltä ei tulisi ketään.
Ei ilmestyisi eikä lakoaisi yhtään ainoata ihmisen tapaista.
Käteni tahtoo vaeltaa naisen vatsalla, tuoksuvissa hiuksissa,
ei kököttää harmaan muovihiiren selässä koko vitun iltaa ja yötä.
Että voikaan tehdä näin paljon mieli todellisia asioita,
kosketeltavia, liikuteltavia, maailman huikeimpia.
Lihaa, aitoa ihmistä, joka koostuu ihosta, lihaksista, elimistä,
liikkuvista silmistä, hymystä joka tulee oikeista kasvoista,
ei keltaisesta pikkupallosta.
Haluan niin vitusti äänen sävyjä,
korvissa värähtelevää sanojen virtaa,
en Arial-fonttia mustana kokoa 10.
Korvat, korvalehtien nipukat, varpaat, kantapäät, kyynärpäät, pikkurillit, pupillit, kaulat ja kulmakarvat,
missä viivytte?
Haluan naisen jota silittää ja purra olan takaa.
Jonkun jolle olla se mitä olen.
Jollekin joka sen ansaitsee,
ja tämän nälkäni haluaa nielaista sieluunsa.
