otiikka ja poetiikkakin.
Googlettelenpa tässä itseäni vaihteeksi.
http://keksi.blogspot.com/2010/01/on-listoja-ja-listoja.html
Eco, Homeros, Twain, Raamattu, Joyce, ja minä.
Mukavia sitaatteja tuolla toistenkin listoista, mm:
”- vanhemmat, vakuuttuneina siitä että heidän ruma lapsensa on ihastuttava, taputtelevat häntä ja toistavat kaiken mitä hän sanoo matkien hänen ääntään”
90% vauvoista on aivan saatanan rumia. Mikä ihmisiä vaivaa kun tuota ei saa sanoa ääneen. ”Ei ole, vauvathan on ihania..!” No jaa, harva on vastasyntyneenä tai vauvana kovin kummosen näköinen, syntyneenä lismainen ja seuraavina kuukausinakin melko alienin näköinen vaippoihinsa paskova joka ei tajua mistään mitään. Itse arvostan ihmisiä enemmän silloin kun heidän kanssaan voi tehdä asioita, vaikkapa keilata, juoda viinaa, keskustella Kafkasta, chatata netissä ja muuta tollasta. En pidä vihanneksista joita pitää paapoa ees taas. Vauvat on melko paljon kuin vanhainkotien vuodepotilaat, paitsi vievät vähemmän tilaa. Vauvat vaan rääkyvät paljon enemmän.
Toki homman voi jotenkin sietää jos kyseessä on oma vauva, tai jonkun sukulaisen tai kaverin vauva.
90% ihmisistäkin on melko hölmöjä tai muuten vaan sellasia joiden kanssa ei kehtaa olla tekemisissä paitsi jos on pakko. Ei tietenkään kaverit ja muut taas ole sellaisia, ne on pystynyt itse valitsemaan.
Ja tuskinpa oma vauvakaan sellanen ruma typerä paska sitten on. Olenhan pystynyt itse valitsemaan kenen kanssa sellasen väännän kehiin. Ja minimoidakseni todennäköisyyden etten itse tuota maailmaan yhtä kökköpökälettä lisää, niin pitää tietenkin pyrkiä valitsemaan se oma vosu maksimaalisen tarkasti.
No, taas taisin eksyä aiheesta. Mutta tulipahan kaupan päälle paljastettua vähän myös mielipiteitäni vauvoista. Johtuu varmaan siitä että tänään näin yhdessä ilmaisjakelulehdessä suloisin vauva tms äänestyksen. 10 finalistia, varmaan noin 300 ehdokkaasta. Noista finalisteistakin 6-7 oli hyvin ääliön ja yrjöttävän näköisiä.
Miksi se minusta tekee pahan ihmisen jos olen sitä mieltä että vauvoista 90% on epäesteettisen näköisiä, mutta esim 20-40-vuotiaista vain 15-20%? Uskon siihen että ihmiset kehittyvät kasvaessaan, ja monipuolistuvat. Uskon persoonaan. Uskon uniikkiuteen. Moni asia johon uskon, niin vauvoista niitä asioita ei vielä löydy. Vauvat eivät tee sinfonioita. Vauvat eivät osaa keittää edes kahvia. Lähes jokaisen vauvan ajatukset ja käytös ja ulkonäkö on hyvin lähellä toisiaan. Vauvoilta puuttuu identiteetti, mielipiteet. Toimivat enemmän vaiston varassa, suu ojentuu automaattisesti kohti kaikkea rinnan tai nännin näköistä ja sitten sitä imetään ja blaa blaa.
Näkemys että ihminen on kukkeimmillaan ja kauneimmillaan ja parhaimmillaan juuri vauvana on hyvin oksettava ja masentava. Ja väärä. Mutta jos joku siis on tuota mieltä, niin hänen mielestään ihminen siis on 1-vuotiaana ohittanut parhaat vuotensa, tai siis sen parhaan vuotensa. Ja siitä eteenpäin vain kiihtyvää alamäkeä kohti kurjuutta.
Toki vauva ja muunkin ikäiset lapset ansaitsevat hellyyttä ja läheisyyttä ja turvaa ja lämpöä ja virikkeitä jne, mutta ei se tarkoita sitä että vauva pitää nostaa heti johonkin epäjumalan asemaan jos jossain kassajonossa taakse sattuu naapuri vauvarattaineen. Miksi tuossa tilanteessa tulee joillekin äkillinen paine pulauttaa suustaan sanat ”onpa te tulonen ihihihihihihi niin tinä pikku vilvelihuuli”, mutta jos naapuri sattuu kassajonossa taakse vaikkapa 9-vuotiaan lapsensa kanssa niin siinä ei kukaan koe paineita sanoa että ”onpa sinun 9-vuotias tosi mahtava pentu” tai ”osaapa sinun lapsi tosi hyvin tehdä temppuja jojolla”.
Jos kyseessä on se että kun tietää toisen olevan ylpeä vauvastaan, eli kokee sen odottavan kaikenlaisia kehuja vauvalleen=itselleen=geeneilleen. Niin kyllä itse olisin jälkiläisistäni aivan yhtä ylpeä riippumatta siitä minkä ikäisiä ne ovat, tietenkin adjustoituna kaikella sillä mitä ne ovat tehneet.
No voisin jauhaa tästäkin vaikka loppuyön, mutta jos lopuksi vain totean että tulisko joku tätä lukeva nainen luokseni tänään tai huomenna keittelemään kahvia ja valmistelemaan vauveliineja=namimunkkeja. Sellasia pakaste-.
Esim sinä jota pyysin puhumaan saksaa.