Kuulin ensimmäistä kertaa tänä keväänä käen kukkuvan. Kuusitoista kertaa ”kukkuu”, ja välillä lyhyemmin pelkkä ”kuk”, niin kuin olisi naarmu levyssä.
Mistä lie jäänyt päähän että elinvuosia povaisi kukunnallaan. Mutta käki onkin ihan himputin perverssi loinen. Kaikkien aikojen psykopaatti pienestä pitäen. Ei sitä kannata uskoa.
Isä kuoli kolmekymmentäkolme vuotiaana, -87. Las Palmasissa tippui hotellin parvekkeelta. Loppukiihdytys, ja äkkipysäys. Pläts. Alumiiniarkussa viimeiselle lennolle. Rauha hänen sielulleen.
”Kohtalonvuosi” sanoin viime kesänä täyttäessäni 33, siksi paljon olen samoja uria edennyt kuin isä, ja samalla vauhdilla. Arvelin että lähtö tästä tulee. Tämä siitäkin huolimatta että enhän minä edes tuntenut koko ukkoa. Vähän toista kuukautta vielä, sitten olen vanhempi kuin isäni, jos sinne asti..