Miten voi tuntua tässä iässä että kaikki on tehty mitä tehtävissä on.En silti valita, olen saanut paljon elämältä,lapsia on tullut liuta joita olen opettanut elämään toisia kunnioittaen sekä positiivisuutta arvostaen.Omaisuutta en ole kerännyt tai oikeastaan ei ole kyllä ollut mahdollisuutakaan.Hyvän vaimon olen saanut jos sitä sanaa voi käyttää,eli aikas mukavasti menee.Mutta silti tuntuu (välillä) et jotain puuttuu jotain jota haluaisin olla tai tehdä,en vain tiedä mitä se on.
Välillä yksin ollessani palaan muistoissani nuoruuteeni joka oli jotenkin vilkas,kaikki kolttoset on tullut tehtyä mitä vaan voi tehdä,pois lukien tietysti ihmiseen kohdistuva väkivalta,en ole kuitenkaan sellainen ihminen.
Nuorena poikana pelasin tyttöjen kanssa ja jopa pahoitin jonkun mielenkin,mutta puolustuksena mottoni on ollut (siis nuorena) ei mitään vakavaa vielä.
Muistan etenkin yhden tytön joka sai sydämmeni väpättämään ainakin hetken,tapasin hänet kotipihallani kun korjasin silloista mopoani siis olin jtn 15v,hän pyysi minulta tupakkaansa tulta.Minullahan ei ollut ja kerroin että varmaan kotona löytyisi isäni tulivehkeet,ja niin sain hänet sisälle,siihen aikaan en osannut ujostella lainkaan vaan olin kuin vanha tekijä vaikka kokemusta ei paljon ollutkaan,juteltiin niitä ja näitä parvekkeella ja kokeilin itsekkin ensikertaa tupakkaa näyttääkseni isolta,kyllä mä yskin……..jatkuu