Ensinnäkin, täytyy sanoa [url=http://www.e-pages.dk/kaupunkiuutiset/140/]ONNEA[/url] [url=http://www.uniqueart.fi]Säde Sonck[/url]! Säde nappasi ykköspalkinnon "Best realistic piece of 2013"-kilpailussa [url=http://www.cantal-ink-the-skin.com]Cantal in´k the skin t[/url]atuointimessuilla!! Mielentöntä! Upeaa, että sain olla mukana kannustamassa, GO TEAM FINLAND!!
Niin siinä sitten kävi, elämäni ensimmäiset tatuointimessut korkattu! Uskallan myös väittää, että takanani on yksi elämäni parhaimmista reissuista toistaiseksi. Lähdin mukaan tatuointitaiteilija Säde Sonckin ja hänen ystäviensä (nykyään minunkin ystäviä) kanssa seikkailulle Ranskan maaseudulle, yhteensä lähtijöitä oli kahdeksan, osa enemmän tuttuja kuin toiset. Tällä kertaa, päätin vain mennä ja ottaa vastaan mitä tuleman pitää. " Go with the flow", oli jatkuvana mantrana reissun aikana, varsinkin silloin, kun Ranskalainen elämänasenne oli pikkasen liikaa meikäläiselle, esimerkkinä viisi minuuttia Ranskassa, tarkoittaa poikkeuksetta vähintään 45min =)
Pakkaaminen kyseiselle reissulle, oli melkoinen projekti. Edessäni, oli lainattu rinkka. Mitäpä sitä nyt mukaan tarvitsee? Paljon! Onnistuin sullomaan kaiken tarpeellisen (lue turhan). Mukaan Ranskaan lähti siis rinkka 15kg, kameralaukku 6kg ja putkilaukku 4kg. 18 vuotiaana ehkä osasin lähteä kuukaudeksi reissuun parilla t-paidalla, mutta kyllä nyt kolmekymmpisenä on hieman erilaista tuo reissuun lähtö.
Lensimme Pariisiin, jonne saavuimme illalla, joten yöpyminen kaupungissa oli ainoa järkevä ratkaisu. Juna kohti etelää lähtisi aamulla klo 9 Bercyn asemalta. Oli kyllä nasta fiilis, olla täysin tietämättä mistään, seurata vain muita. Yleensä olen aina se, joka tietää tasan tarkkaan milloin pitää olla ja missä ja mitä reittiä kannattaa käyttää. Ensimmäinen yö vietettiin Latinalaisen korttelin lähettyvillä olevassa hotellissa, halpa ja oikein siisti. Mysteeriksi jäi kammottava venemaalin haju käytävillä ja omituiset Liisa ihmemaassa portaat, mahtoivatko olla ihan selvinpäin rakennettu?
Kävimme illallisella ranskalaisen lävistäjämestarin Djudju LaCuentan kanssa, ravintolassa missä viinilasillinen oli 33cl, drinkki tarjoiltiin pyrotekniikan kanssa ja salaatti luonnollisesti leivästä tehdystä kulhosta. Hyvää oli kyllä!
Jatkoimme pienellä iltakävelyllä Seineä pitkin. Joen varsi oli täynnä juhlivia pariisilaisia ja turisteja. Aikaisin nukkumaan, jotta matka etelään olisi mahdollisimman kivuton =)
Suunnistaminen Bercyn asemalle 20kg selässä, ei ollut se mukavin aamuherätys, mutta löydettiin perille. Saatiin jopa liput lunastettua lyhyehkön ihmettelyn jälkeen. Paris-Clermond Ferrand-Neussargues-Saint Flour-Chaudes-Aigues, yhdeksältä lähtö klo 16 perillä…tai näin lipussa luki, mutta saimme kyllä huomata, että Ranskassa asiat eivät mene aina niin kuin voisi olettaa…
To be continued….
Mikaela