En hyväksy eläinten huonoa kohtelua missään tapauksessa, oli kyse ruoaksi kasvatetuista eläimistä tai lemmikeistä. Eläinten oikeudet kiinnostavat suomalaisia yhä enemmän. Tämä näkyy niin mediassa kuin työpaikkojen kahvipöytäkeskusteluissakin. Me olemme eläneet rinnakkain eläinten kanssa ja erilaiset eläimet ovat olleet osa suomalaisten arkipäivää sukupolvien ajan. We have this thing called reilu meininki alkaa ulottua myös toista lajia edustavien seuralaistemme kohteluun.
Miksi kirjoitan eläinten oloista, jos kaikki hyvä on jo saavutettu? Koska tehtävää riittää edelleen. Tuotantoeläinten oloja on viime vuosina parannettu ja ihmisten kiinnostus ruoan alkuperää kohtaan on pakottanut alan tuottajat avoimuuteen, mutta esimerkiksi eläinkuljetusten olosuhteissa on edelleen parantamisen varaa.
Toinen tärkeä kysymys on valvonta. Yksittäisten ihmisten kiinnostus ei riitä, vaan tarvitaan asiantuntijoita, jotka varmistavat eläinten todella kasvavan hyvissä oloissa. Viranomaisten tehtävä on myös varmistaa koko tuotantoketjun – eläinten kasvattajien, elintarviketeollisuuden toimijoiden ja kaupan tekevän työnsä avoimesti, jotta kuluttaja voi luottaa ostamansa tuotteen eettisyyteen.
[b]Turkistarhaus kuuluu menneisyyteen[/b]
Turkiseläinten pito on yksi räikeimmistä tavoista, joilla eläinten oikeuksia poljetaan Suomessa. Olen ollut jo pitkään sitä mieltä, että turkistarhauksen harjoittaminen ei edusta nykypäivää, eikä alaa ole perusteltua ylläpitää Suomessa.
Kun katsotaan turkiseläinten olojen kehitystä taaksepäin, nähdään että moneen asiaan on saatu parannusta. Valtaosa turkistuottajista on hoitanut ja hoitaa lainsäädännön mukaiset hyvinvointi- ja turvallisuusmääräykset esimerkillisellä tavalla. Julkisuudessa on kuitenkin liikkunut erittäin ikäviä todisteita turkiseläinten hyvinvoinnin laiminlyönneistä.
Emme voi enää sulkea silmiämme näiltä rikkomuksilta, vaan Suomen on käännettävä katseensa monien muiden Euroopan maiden suuntaan ja rajoitettava tarhausta tai kiellettävä se kokonaan. Päätös on tehtävä pian, mutta se on toimeenpantava siirtymävaiheen kautta. Näin annetaan alalla työskenteleville ihmisille mahdollisuus kehittää omaa osaamistaan ja löytää uusia työmahdollisuuksia.
Muistuuko mieleen, mikä oli ensimmäinen kansalaisaloite, jonka allekirjoitti yli 50 000 suomalaista. Aloite koski turkistarhauksen kieltämistä. Surukseni nykyinen eduskunta hylkäsi aloitteen. Moni aloitetta vastustanut perusteli tuolloin kantaansa valmisteilla olleella turkistarhausasetuksella, jonka luvattiin kohentavan turkiseläinten oloja. Näin ei ole käynyt, vaan päinvastoin asetus uhkaa jopa heikentää vaatimuksia, joita eläinten hyvinvoinnille on asetettu.
Minulla ja varmasti monella muulla suomalaisella on petetty olo. Paljon luvattiin, mutta tulokset eivät lunasta lupauksia. Nyt saa riittää! Eläinten pahoinvoinnin ei saa antaa jatkua. Seuraavan eduskunnan on tehtävä ihmisen etiikan kokoinen päätös ja laitettava piste turkistarhaukselle.