Asia oli kuten epäilinkin. Soitin tänään koulutuksen ruokatauolla kaverille, joka haki samaa paikkaa Kirkkonummella kuin minä. Kysyin, onko kuullut siitä mitään ja olihan tuo. Meidän koulutusporukassa oli myös yksi, joka oli pyydetty haastatteluun. Mua ei. Tämä koulutustuttu menee vissiin ensi tiistaina ja mielenkiintoista on se, että meissä ei ole muuta eroa kuin asuinpaikkakunta. Mulla se on Helsinki, hänellä Knummi. Koulutus on presiis sama.
Miksen mä kelvannut sinne?
***
Joopajoo. Kai sitä mielummin suree epäkelpoisuuttaan nyt, kun esimerkiksi haastattelussa olleena. Ei vaan lohduta ihan hirveästi.
Tuli viestiä päivällä, että olenko kaupungissa tänään. Laitoin että joo, mut en kovin pirteenä. Sitten miekkonen laittaa, että no hän on täällä ja seiskaan asti kiinni, mut sen jälkeen ei tietoa sit menoista. Niin? Pyytäisi kunnolla, jos haluaa nähdä. Mulla ei kylläkään ole nyt rahaa mennä mihinkään (tilillä alle 10 euuuuurua) ja kerrassaan paska olo. Mielelläni sen tyypin tapaisin, mutta en tässä kunnossa. Sitten se tietysti ajattelee, että aina mulla on jotain tekosyitä.
Plussapisteenä kauppaan eli tähän päivään kuuluu vielä fyysinen outous tai ehkä ongelma. Vasen puoli kitalaesta on turvonnut ja kuumottelee. Ei hajuakaan mistä voisi johtua. On ollut aamusta asti, mutta en mä eilen syönyt mitään erikoista. Kaipa tää menee ohi.