Monesti olen murissut, kun kisu herättelee aamuyöstä tai meluaa tai tekee jotain muuta, mitä en sillä hetkellä jaksaisi seurata. Kuitenkin vastapainona on vähintään tuplasti niitä hetkiä, jolloin kisu on ihana pieni muruliini ja höpöläinen.
Vartti sitten höpsykkä istui reppuni päälle ja kuului epäilyttävää lirinää. Hyökkäsin salamana paikalle ja kas, arvasin oikein. Eli tiesin. Repun päällä oli vielä lammikko, jonka päälle hain vessasta käsipyyhkeen. Onneksi sattui olemaan vanhempaa lajia se pyyhe, ei harmita. Repun takia sen sijaan harmittaa. Se oli tarpeeksi iso (35 l) ja tukeva selästä. Onhan mulla muitakin laukkuja, mutta yhteenkään ei mahdu instrumenttini. Ja ei huvita kanniskella jatkuvasti vaan toisella olkapäällä kaikkea.
Sitä en tiedä, miksi moinen pisuvahinko tapahtui. Hiekkalaatikon siivosin eilen. Ruokaa laitoin herättyäni esille. Paijausta tapahtui paljon, sekä illalla että yöllä että aamulla.
Että repun ostoon sitten vaan – mikä onkin tosi helppoa näin sesongin ulkopuolella. Murr.