Nukuin pidempään kun piti. No. Big deal.
Serkku oli vastannut viestiin, että joo, hän soittaa kun on matkalla kaupunkiin. Onneksi meissä molemmissa on taipumusta olla kiirehtimättä noissa asioissa, joten mulla vielä aikaa siivoilla. Liinavaatteet on kaapissa nätisti pinoissa. Verhot odottavat ripustamista edelleen, mutta se on päivän tavoite. Niitä on hyvä aina olla =P
Pahvilaatikot pois, lehdet pois, peilit pois. Eli ravaamista roskakatokseen riittää, eri laatikoille.
Postissa tuli maksukehotus vakuutusyhtiöltä. Sinänsä kiva, kun alkuperäinen lasku ei mulle asti ole koskaan ehtinyt. Soitin sitten yhtiöön, ja mukava naisihminen katsoi koneelta laskun lähteneen jo 15. elokuuta… Okei. No. Se on sitten hävinnyt matkalla, muuta en keksi. Maksuaikaa laitettiin kuun loppuun, mutta maksan ton kyllä samantien. Ei jää ainakaan roikkumaan. 111 euroa ja 50 senttiä tuntuu hieman tilillä, mutta iskä sen lupasi mulle korvata. Kiitän ja kumarran.
Laitoin viestin sille yhdelle oppilaalle, että tänään ei ole tuntia. Vastasi jopa. Viikko sitten ei vastannut viestiin eikä puheluun, kun hänen tuntinsa alkaessa kysyin, josko olisi saapumassa paikalle, kun ei arvon neitiä näkynyt. Pääasia kuitenkin, ettei tule tänään turhaan paikalle.
Blaablaablaa. Ei mulla nyt ole mitään nerokasta sanottavaa – kuten ei yleensäkään 🙂