Löin käsivarren ovenkahvan päähän ja nyt siinä on sormenpään kokonen alue turvonnut. Valivali. Kyl se ohi menee.
Melkein olin jo tossa hyvällä tuulella muutaman tunnin. Vaan tulipas äsken viesti, että kaveri päätti lähteä huomenna porukoilleen ja tulee sunnuntaina takas. Että äitinsä kanssa joka päivä lenkille ja vadelmaan jne. Kun yksinäisyys kuulemma ärsyttää liikaa. En tiiä johtuko toi nyt sitte siitä osittain, kun en halunnu tänään lähtee sateessa kävelylle. No joka tapauksessa, tuo oli luvannut lähteä mun kanssa lauantaina jumppaamaan. Kisahallilla on friskissvettiksen syksyn starttipäivä ja monta tuntia ilmasia jumbbia. Kai mä menen nyt sit itekseni. Ottaa vaan päähän, kun just eilen tosta puhuttiin ja sekin oli ihan innoissaan lähdössä. Tai sitte feikkas hyvin.
I-han sa-ma.
Viuväy.