Hain vakituista virkaa ja eilen soittivat, että pääsen haastatteluun. Mietin itsekseni, onko paljon muita hakijoita ja millainen se varsinainen haastattelutilanne sitten on. Ja että en kehtaa viransijaisena olevalta kaveriltani oikein kysellä…
Kaveri oli soittanut aamupäivällä, mun puhelimen ollessa kiinni (akkuloppujne.) pisti viestin. Kysyi tarvitsenko majoitusta, kun olen tulossa haastatteluun. Soitin juurikin äsken takaisin ja juteltiin muutenkin. Jotenkin helpotti, kun sai puhuttua aiheesta ko. henkilölle, kun en kehdannut aiemmin ilmoitella, että haenpas virkaa jota juuri teet. Bussi- ja juna-aikataulut on katsottu, eipä niissä hirveästi eroja ole sen suhteen, kauanko matka kestää. Junalla ei kuitenkaan pääse koko matkaa ja pelkkä junaosuus maksaisi sen, mitä koko matka bussilla.
Olin siis ajatellut, että lähden haastattelupäivän aamuna ja palaan illalla. Sillä aikataululla ei kuitenkaan ehdittäisi kaverin kanssa nähdä, joten harkitsen parhaillaan lähtemistä edellisenä iltapäivänä. Ehtisin olla yötä joko kylässä tai sitten suvun röttelössä. Jälkimmäistä en ole remontin jälkeen nähnyt, joten houkuttelisi käydä ainakin kurkkaamassa. Harkinta-aikaa on vielä puolitoista viikkoa 😛
Virkaa oli hakenut 10 ihmistä, joista osa epäpäteviä ja kaksi kuulemma sellaisia, jotka olleet/hakeneet sinne ennenkin mutta joista tiedettiin jo, ettei niitä haluttu. Haastatteluun otettu kolme – kaveri, minä ja joku kolmas. Talossa on kolme muutakin virkaa auki, joten tyypeillä riittää haastateltavaa. Talon sisältä virkoja hakevat puhutellaan eri päivänä kuin me muut. Ja haastatteluja on ilmeisesti kaksi. Ensin opiston rehtori ja kulttuurilautakunnasta joku ja jonkun alueopiston heebo. Tämän jälkeen talon henkilökunnasta muodostuva tiimi (jota ei kuulemma ole vielä edes valittu, hehee) grillaa ehdokkaita. Voin ihan tässä näin tälläviisiin sanoa, että hieman hirvittää. Ja toivottavasti olisin valinnassa edes toisena, jos kaveri saa sen paikan… Tympisi vielä enemmän olla viimeinen x)
Huaaaaaah. Blaaah. Muita semmoisia.