Blogit
Kuntosali jäi tänään väliin,
mutta käveltyä tuli kuitenkin melkein 15 kilometria. Hirmu kylmää. Mutta nyt kun istuu täs sohvalla, niin ulkona näyttää ihanan vihreeltä, koira rouskuttaa luuta tuossa jaloissa ja ite mässytän pojan kanssa…
Loma jatkuu
… osin ’työn’ merkeissä. Palasin juuri edustamasta alueseuraamme; lähistöllä oli tapahtuma, jossa mukanani oli lehtiämme, korttejamme ja ainokaista julkaistua kirjaamme. Vielä en ole laskenut kassaa, ihan kivasti kuitenkin oli menestystä…
Yllättävä tapaaminen
Koiran nimi oli Muru. Se oli höperö pieni koira, tyhmän luottavainen niin ihmisten kuin autojenkin suhteen ja niin kaupungistunut, että kulki metsässäkin polkuja pitkin. Riistavietti oli kuihtunut vähiin: koira kyllä…
Kaikki joita rakastan
Äiti Sain sinun kohdusta kodin. Kuljen sinun harmaiden hiuksien rajamailla, varon tuottamasta synnytystuskia enää. Kaikkea ei voi puhaltamalla paikata. Isä Petsasi tuon eteisen piirongin. Kunnosti keittiön tuolit. Sanoo, että kaikki…
Tapaamis(t)en jälkeen
Joskus on helpottavaa huomata, että on myös ymmärrystä ja empatiaa sekä samanmielisiä. Vaikka ei aina kaikesta tarvitsekaan olla samaa mieltä. Joskus on jännittävä huomata, kuinka joidenkin kanssa alusta asti synkkaa…
Pärisevä sammakko
Yllätin itseni muistelemasta. Pärisevää sammakkoasi. Kuinka sait minut aina nauramaan. Hetkeksi mielen valtasi nostalgia. Halusin tai en, olit iso osa elämääni. Olet tavallaan edelleen. Me kaikki olemme menneisyyksiemme tuotteita. Vielä…
yllätin itseni
Koko ekan lomaviikon ajan on pyörinyt päässä lähinnä siivous-aiheiset mietteet. Että pitäs imuroida ja käydä lopultakin kaappien sisällön kimppuun. Organisoida, heittää pois, tuunata, tehdä kirpparikasa jne. Mutta se yllättäminen tapahtui…
5.6.09
Vielä neljä yötä. Rokotukset on otettu, laukkukin mielessä pakattu, jos ei nyt ihan konkreettisesti. Tiedän ainakin, mitä ottaa mukaan. Matkavakuutus on ottamatta. Työssä käyn läpi, mitä on ehdittävä tehdä ennen…
Tyätervis
Mä sain nyt loppuviimeks a) itteni patistettuu hankkii aja lääkärii b) sellase aja ku sopi sekä sille lekurille että mulle. Se eijollu mun vakilekuri muttoon mä tollaki joskus käyny. Juteltii…
Etana-Elli kannolla kelli…!
Pikkuinen, lähes, ehkä jopa täysin liikkumaton, maastoon sulautuva olio herää uuteen päivään onneissaan limaisuudestaan ja löysästä ulkomuodostaan ja ylpeänä kotinsa yksilöllisesti marmoroidusta pinnasta ja kiemurasta kuviosta. ”Hah vauhdille!” se sanoo….