Rapsakkata

Lyhyitä ja nopeita. Väliin vähän pitempiäkin. Elämän eri alueilta.

Pieremälläkö tasa-arvoa?  1

Itsen kannatan tasa-arvoa, jopa niin paljon, että olisi mielenkiintoista nähdä minkälainen maailma olisi, jos maailman kaikista johtajista 85% olisi naisia? Miltä suomalaiset kodit näyttäisivät ja miten arki sujuisi lapsiperheissä. Vaan paljon on vielä toki tehtävää. Pienin askelin eteneminen tapahtuu monilla keinoilla.

Seuraava on lainattu sunnuntain 12.2.06 Hesarista ja koko kolumni oli otsikoitu "Valta ja pieru". Kirjoittajaksi oli mainittu Anne Moilanen. Joten tasa –arvon toteutumisen nimissä on mielestäni hienoa, että nainenkin voi nykyään kirjoittaa tästä miehiseksi luullusta asiasta ihan naurettavaa tekstiä. Miehisen Juha Vuorisen lisäksi.

Lainaus alkaa: "Kauniin naisen pieruun ei osata kulttuurissamme suhtautua. Vähän aikaa sitten kaupassamme naurettiin sähköpostiliitteelle, joka sisälsi videopätkän Ruotsin tv:n ajankohtaisohjelmasta. Nuori ja nätti naisjuontaja juonsi suoraa lähetystä. Kesken loppusanojen häneltä pääsi kuuluva, terävä pieruntöräys. "Gud", hän hätkähti ja sekosi sanoissaan. Tunnusmusiikki ajettiin häkeltyneen sopotuksen päälle.

Hauskinta oli tietysti naisen reaktio. Juontajakaunotar menetti hetkeksi viehättävyytensä ja tipahti näin jalustaltaan. Pari sekuntia hän oli sitä, mitä kauniit naiset eivät yleensä ole: koominen. Jos hän olisi jatkanut häkeltymättä (tai olisi peräti suunnitellut koko kohtauksen) hän olisi ollut jotakin enemmän. Hän olisi ollut koomikko. Ja koomikolla taas on – valtaa. Huuu.

Väärin ajoitettu pieru ei aina käänny koomisuudeksi ja voi johtaa jopa orastavan parisuhteen tuhoon. Villin yön jälkeen eräskin savolainen tyttökaverini etsiskeli uuden valloituksensa asunnolla vessaa. Vessa löytyi, mutta siellä ei ollut minkäänlaista pöytää, jota kamu olisi tarvinnut piilolasiensa poistamiseen. Tyttökaveri ratkaisi ongelman kumartumalla kontilleen vessan lattialle – ilkialastomana tietysti – takapuoli ovea kohti. Asento sai hänet päästämään pitkän ja helpottavan pierun, joka kohosi huiluksi loppua kohti.

Pahaksi onneksi asunnon haltija yritti tulla vessaan juuri samalla hetkellä. Lähes tuntematon, päin naamaa pieraiseva nainen oman vessan lattialla oli tyypille liikaa. Sanaakaan sanomatta mies häippäsi ovelta ja haisulinainen koko kämpästä.

Ei tullut uusia treffejä, ei.

Korkean tason poliittinen pieru puuttuu vielä maailmanhistoriasta. Tarja Halosen voisi tosin kuvitella sen pieraisemassa. Hän osaisi kuitata vahinkonsa sopivalla sutkautuksella." Lainaus loppuu.



Suomi – taas 12 pistettä

Tuleviin Suomessa järjestettäviin Euroviisuihin ajattelin ehdottaa oivan esittäjäehdokkaan. Ainakin Suomen karsintoihin. Sallittakoon tässä näin vaivihkaan muutamat ylisanat, koska parasta aikaa menossa oleviin salaisiin esivalintoihin emme muuten voine vaikuttaa.

Näin meidän kesken esittämälläni yhtyeellä on vankka musiikillinen tausta, johon pukeutuminen ja esiintymistyyli saumattomasti sukeltavat. Yhtye ei kumarra mitään esikuvia, mutta pystyy tarjoamaan runsain mitoin kansainväliset uutiskynnykset ylittävää ja kotoiset olohuoneet täyttävää huvia. Lavakoreografiassa on aina tilaa muutamille sivuttaisaskelille. ”Tre dagen efter” –tilassa esiin tulevien lepakon siipien ja petomaisen skarppina siintävien silmien iskuista puhumattakaan.

Yhtyeellä ei ole myöskään ongelmia ongelmiensa myöntämisen kanssa. Niitä joko on tai niitä oli tai niitä saattaa olla tulossa. Tämä poppoo on tehnyt ihailtavan pyyteetöntä työtä vuosien ajan lopullisen läpilyönnin kohtaamisen suhteen. Parhaimmillaan ryhmä edustaa mielestäni ulkoisen habituksensa kautta ajatonta suomalaista mieskauneutta.

Yhtyeen kovassa paineessa muottiinsa puristautunut musiikillinen poljento ja runollinen kerronta perustuvat taitavasti uuteen sekä vanhaan suomalaiseen musiikkiperimään. Taitavasti toteutettuna laulujen sanat taipuvat saksaksi kuin tarvittaessa englanniksi.

Suomenkielelläkin esitetyt laulut ylittävät takuuvarmasti kielimuurit ja kirvoittavat nauruun tulevalla maailmankiertueella mustat hottentotit kuin vitivalkeat buurit. Kunhan vain kulloisestakin vastaanottajaryhmästä löytyy uusille vaikutteille avointa huumorintajua. Ja sehän tuntuu lukuisissa maailman kriisipesäkkeissä olevan totaalisen kateissa.

Suomi on tunnettu kautta aikojen Euroopassakin kauniista naisistaan. Minusta tuntuu, että ainakin naispuolinen Eurooppa on jo valmis ottamaan polvillaan vastaan hedelmällisintä suomalaisten miesten aikaansaamaa musiikkihytkettä sisimpäänsä. Yhtyeen nimi kuvastaa kauaskantoisesti valittuna yhtä Suomen kiistatta suurimmista ja dynaamisimmista voimavaroista lähivuosina. Toki iso pilke ja iloinen välke molemmissa silmäkulmissa.

Paritanssin muoto, jonka rytmiikassa yhdistyvät esivanhempiemme hyväksi havaitsema hekumallinen hytkyntä ja tämän päivä elämän kiivas poljento, saattaa olla letkajenkan kaltainen läpilyönti maailmalla. Eli eräänlainen hyper - humppa.

Esimerkiksi Eläkeläisten verevästä tuotannosta otan esivoitelevan ”Humppasonni” – kappaleen. Löytynee lähimmästä erinomaisesti varustetusta musiikkialan liikkeestä.

Kuulin sen eka kerran monona vanhan Ladani autoradiosta. Rupesi naurattamaan ja vasen jalka vipattamaan niin, että meinasin ajaa Tullinpuomin liikennevaloissa testosteronia uhkuvan punaisen Ferrarin perään. Väliksi taisi jäädä Eläkeläisten CD-levyn mitta. Onnekseni vaaka - asennossa. Vaan kyllähän se tilanne tuskanhikeä naurun keskelle pukkasi.

Joten näillä mainesanoilla saanen ujosti ja vaatimattomuuttani varistelematta esittää Suomen Euroviisujen 2007 ylivoimaisesti kuumimmaksi esikarsintaehdokkaaksi: Eläkeläiset – yhtyettä. Tällä kertaa menestystä on otettavissa myös ilman sarvia ja torahampaita. Silti tämäkään aito kokonaispaketti ei ole tahdottomia lampaita. Tosin pari aitoa varista taitaa joukkoon mahtua.