The River Cafén keittiöstä BBCn kuvausryhmän aikoinaan blokkaama Jamie Oliver on tehnyt melko mainion uran suuren suunsa ja kohtalaisten keittotaitojensa avulla. Jamiehan kuuluu samaan ryhmään kuin muutama suomalainenkin julkkiskokki, jotka ovat lähinnä tulleet tunnetuiksi ulkonäkönsä tai muiden keittiön ulkopuolisten ominaisuuksiensa avulla. Jamien kohdalla puhutaan lähinnä ulkonäöstä, läpänheittotaidosta ja liikemiesvaistosta.
Kirjoja Jamie-poika on vääntänyt reilun tusinan verran. Omasta hyllystänikin löytyy jokunen. Itse en ole koskaan arvostanut niitä kovinkaan korkealle, mutta moni kotikokki pitää niitä raamattuinaan. Hyvä juttu Jamielle, joka on tehnyt varmaan aika mukavasti hilloa viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Jamie tienasi sympatiapisteitä silmissäni oikeastaan vasta aloittaessaan taistelunsa paremman kouluruuan puolesta. Jokainen, joka on tsiigaillut paksuperseisiä brittiteinejä on samaa mieltä Jamien kanssa siitä, että sipsidieetistä voisi siirtyä vaikkapa vain piirun verran terveellisempään suuntaan.
Huomasin Kauppalehden kolumnissa Hans Välimäen jutun kotimaiseen ruokaan tungetuista lisäaineista. Vaikka kahden misukan Välimäki on keittäjänä aivan eri sarjaa kuin Oliver, on heissä jotain yhteistä. Kyky heittää hyvää läpää nyt ainakin. Ja kyky toisinaan nostaa tärkeitä aiheita pinnalle.
Kun jonkin aikaa sitten lehdistössä käsiteltiin lihatiskien kondista, tuntui koko keskustelu aika hassulta. Suurin osa populaatiosta shopauttaa protskunsa kuitenkin Saarioisen, HKScanin ja Atrian valmiiksi prosessoimissa ja vakuumiin pakkaamissa paketeissa. Suurin osa siitä kamasta, jota syömme ja lapsillemme syötämme on niin kuvottavaa paskaa, ettei sellaista pitäisi antaa edes eläimille. Entä miksi ihmiset suostuvat sitä syömään? Siksi, että perunan keittäminen, sellerin kuutoiminen tai kalvojen poistaminen lihasta tuntuu niin helvetin vaivalloiselta ja nielee käytössä olevaa aikaa väijyä boksista Kuorosotaa.
Ruokavaliolla on todella merkittävä vaikutus ihmisen hyvinvointiin. Jos kiskoo lapsesta saakka pelkästään muunnettua maissitärkkelystä, stabilointiaine E 450:ä, soijaproteiinihydrolysaattia ja lihaan verrattavia valmistusaineita, niin tuleeko yllätyksenä jos kolmekymppisenä tuottaa ongelmia jaksaa kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen käyttää 15 minuuttia siihen, että tekee jälkikasvulle lihapyörykät itse?