Näin paljon unia taas…
Yksi oli sellainen että kävelin vieraassa kaupungissa pientalo-alueella, kunnes yhtäkkiä saavuin isolle kentälle jossa oli markkinat. Mulla oli sovittu tapaaminen enkä olisi voinut jäädä sinne roikkumaan, mutta sitten tuli pitkä hoikka mies joka alkoi puhumaan mua ympäri että kokeilisin uutta laitetta, saisin palkintojakin ja mies näytti mulle kojua jossa myytiin rihkamaa…ja häipyi pois.
Mielessäni kyllä kolkutti se että olin sopinut muuta menoa, mutta uteliaisuuteni voitti…menin kojulle ja valikoin sieltä violetin batiikkikuvioidun päiväpeitteen, jossa reunoissa solmittuja hapsuja. Myyjä pyysi minulta rahaa, mutta sanoin että eräs pitkä mies sanoi että saan täältä lahjaksi jotain, jos menen laitteeseen. Sen jälkeen myyjä (vaalea nuori pitkähiuksinen nainen, vieressään vanhempi pälvikaljuinen etnistaustainen mies joka ilmeisesti omistaja) sanoi että mun pitää ensin käydä siinä laitteessa. Ihmettelin sitten itsekseni sitä kun olin saanut puutteellisia ohjeita, mutta en heille sanonut mitään.
Etsin sen miehen käsiini, sanoin että kojulta oltiin sitä mitä että palkitsevat vasta jälkeenpäin ja kysyin että missä muuten se laite on, kun ei mies tätä kertonut…mies sitten närkästyneenä viittasi aukiolle ja vaikutti ihan siltä, ettei häntä kiinnostaisi pätkääkään…mietin sitten mielessäni, miten miehen olemus muuttui kovin toisenlaiseksi, silloin maanitellessaan vaikutti niin ystävälliseltä.
Hyppäsin pienen kankaisen teltan uumeniin ja siellä siellä sisällä oli lisäksi turvavaljaat johon oli aika vaikeaa pujottautua…en kuitenkaan pyytänyt apua, koska mies vaikutti niin ärsyyntyneeltä. Kun olin saanut valjaat päälleni, se pikkuinen teltta jossa kankainen pohja alkoi liikkumaan…vähän kuin benjinarun päässä.
Tein havainnon että munvasemmalla puolella oli myös toinen liikkuva teltta jonka sisällä huusi nainen täyttä kurkkua…minä en huutanut. Suljin silmäni ja kuvittelin olevani muualla…välillä avasin ne ja näin maan lähestyvän…suljin kuitenkin nopeasti ja päätin etten anna pelolle valtaa.
Heiluttelu loppui. Astuin pois siitä pikkuisesta teltasta ja huomasin että mun rinnassa oli vihreä muoviläpyskä jossa keskellä oli ruutu…siinä näkui still-kuvia niistä ilmeistä joita oli mulla ja vierustoverilla jolla oli 80-luvun lopun permanentti vaaleissa hiuksissa…hänen ilmeensä olivat kauhistuneet, mutta yllätyin että miten paljon mun omatkin kasvot heijastivat pelkoa, vaikka kuvittelin olevani niin zen.
Tunsin pään olevan vähän pyörryksissä, mutta päätin etten kiinnitä siihen huomiota. Menin takaisin kojulle hakemaan sitä violettia päiväpeittoa, mutta koju oli siirtynyt enkä löytänyt sitä. Kohautin olkiani ja ajattelin rientää siihen tapaamiseen, mutta en enää muistanut kenen kanssa se oli, ja missä.
Saa tulkita vapaasti =)