Ei ole enää juurikaan tarvetta kertoilla täällä elämästään…se aika oli ja se aika meni.
Mutta sen vaan sanon että yksi ihminen sai mut eilen purskahtamaan itkuun siksi, että tuli yllätyksenä se että voisi tuntua niin hyvältä…vaikka olisikin nähnyt elämää, olen onnellinen siitä etten ole kyynistynyt ja sokeutunut näkemään hyvää ja kykenen heittäytymään hyviin asioihin, vaikkakin varovaisemmin mutta silti.
Nyt osaan arvostaa itsessäni sitä ominaisuutta, koska muuten olisi se vaara että kulkisi onnensa ohi.