Saavutan unen silloin kun pitäisi normaalisti herätä…koko päivä menee pilalle ja toimintakyky aika nollan luokkaa. Tulin muutamassa viikossa nukahtamislääkkeelle immuuniksi eikä Tenox enää tehoa. Ylipäätään olen itseeni pettynyt siinä mielessä etten pysty nukkumaan…mitä enemmän stressaan asiaa, sitä varmemmin valvon kokoyön.
Puolentoista viikon päästä menen töihin pitkän sairasloman jälkeen. Koen sen hyvänä asiana ja suhtaudun innolla siihen että saatan vaihtaa koko sairaalaa…jotenkin olen työkuvioissa sen verran levoton, että olen onnellisin silloin kun vaihdan maisemaa säännöllisen epäsäännöllisesti, en ole kovinkaan vakiintujatyyppiä. Siinä on se hyvä puoli kun on vakituinen työntekijä isossa kompleksissa, saa siirrettyä itsensä pois aina kun alkaa tökkimään.
Vaikka ei nyt siitä ole ollut kyse…krooninen unettomuus yhdistettynä bibolääritaipumukseen saa minkä tahansa asian tökkimään. Nyt on opittu kantapään kautta taas vaihteeksi…vielä kun löytäisi sen balanssin. Onneksi olen ympäröity hyvillä ihmisillä <3