Dokaamista, mustasukkaisuutta ja pettämistä

[B]Pitäisikö lähteä suhteesta, jossa toisella on alkoholiongelma? Miehelläni on ongelma alkoholin käytön kanssa, ja se on hankaloittanut suhdettamme viimeiset kolme vuotta. Olen yrittänyt tukea ja neuvoa mutta ei, mikään ei auta. En tajua itsekään, miten olen kestänyt kaikki, mitä on tapahtunut, mutta silti olen aina antanut anteeksi kaikki, miten hän on minua kännipäissään satuttanut… Selvinpäin se on aina osannut pyytää anteeksi… Luottamus ja itsetunto murskautunut täysin… Mies on aivan ihana selvinpäin ja huolehtiva ja ei ikinä silloin loukkaisi minua millään tavalla. Mutta kun kuningas alkoholi tulee kuvioihin, niin alkaa valehtelu, muiden naisien kouriminen tai minun haukkuminen. Aamuisin aina selitys, että ”en muista mitään” tai sitten ”kuka sulle sen kerto?! ei muuten ole totta” tai ”anteeksi rakas, ei ollut tarkoitus” ja ”no vittu, suututko tuostakin, alan kyllä ryyppää, ei jaksa kuunnella.” Neljän vuoden aikana mies on yöpynyt entisellä tyttökaverillaan ja valehdellut minulle siitä ja jäänyt kiinni. Kerran hän oli yrittänyt baarista saada vieraan naisen viereensä ja olisi sen saanutkin ellei hänen ystävänsä olisivat estäneet. Monena kertana olen kuullut, kuinka hän on läpsinyt ja puristellut ja kourinut muita naisia selkäni takana. Hän soittelee monesti muille naisille kännissä ja juuri silloin, kun minä en ole kotona.. Kerran löysin hänen puhelimestaan kuvan naisesta, joka istui hänen kämppänsä tietokoneella ihan alasti, mutta kuulemma oli ”kaverin” säätö, joka oli alasti siellä hillunut ja huvikseen ottanut kuvan. Käynyt baareissa missä naiset tissisilleen tarjoilevat. Sitten kun olen suuttunut näistä asiosta ja tapellut sen kanssa, niin se sitten lähtee vaan uudestaan juopottelemaan ja tekee lisää tälläisiä virheitä ja parin päivän päästä sitten soittelee ja pyytelee anteeksi ja vannoo rakastavansa. Itse olen niin typerä, että aina olen jostain syystä ottanut sen takaisin ja kuvitellut, että kyllä se siitä muuttuu tai että jospa hän nyt jättäisi juomisen kokonaan pois. Eikä tässä kaikki. Se vielä kehtaa olla minusta mustasukkainen. En saanut itse edes työpaikan pikkujouluihin mennä, koska ”siellä on miehiä ja pikkujouluissa petetään aina.” Kännissä se saattaa, jos riita tulee, kertoa, että hän ei edes rakasta, tai että olen ”aikaansaamaton paska akka, joka vois painua helvettiin sen asunnosta”. Mies ei arvosta yhtään, mitä työtä teen. Vähättelee aina, kuinka helppoa minulla on, vaikka työni on fyysisesti raskaampaa ja olen enempi kouluja käynyt ja saan isompaa palkkaa kuin mieheni. Nyt se taas viikko sitten tapahtu, mies ei vastaa puhelimeen koko iltana.. Yöllä saan taas kuulla, että hän on ollut baarissa ja istunut siellä toisen naisen kanssa sylikkäin ja olleet aivan kuumina. Otin auton ja ajoin miehen kämpille, missä se oli yksin nukkumassa. Hyökkäsin sänkyyn ja mojotin täysiä munille. Se heräsi ja sanoi, että mitä vittua hommaat ja käski lähtemään sieltä. Vielä suutuspäissään potkaisin kunnolla haaroväliin ja kysyin siltä, että ”tajuatko jätkä mitä sää oot tehny?” Vastauksena taas, että ei hän muista mitään ja mitään ei oo tapahtunut ja nauraa mulle kuinka ”vainoharhainen” olen ja sinisilmäinen, että uskon muiden ”tarinoita”. Lähdin pois sieltä ja kun seuraavana päivänä ilmoitin, että en halua jatkaa samassa suhteessa, niin herra on taas aivan tumut ja vihainen MULLE siitä, että oon sitä lyönyt.. Viikon ajan olen ollut nyt ottamatta siihen yhteyttä, mutta herra ei itse ole vaivautunut mulle soittamaan, että pyytäisi edes anteeksi. Mutta se mua pelottaa, että taas jossain vaiheessa alan ajattelemaan, että hän jotenkin muuttuisi tai että ehkä se tästä… Rakastan kuitenkin ihmistä todella paljon. Selvinpäin kun ollaan, ikinä ei tapella, ei mitään ongelmaa ja siksi ehkä aina hairahdun siihen, että otan hänet takaisin, kun se selvinpäin tulee puhumaan asiosta. Kannattaako tässä suhteessa jatkaa? Itse en pysty enää järjellä ajattelemaan. Tiedän, etten ole hänen arvoisensa, mutta silti aina huumaannun siihen ihmiseen, joka on selvinpäin… Tarvitsen nyt todella hyviä neuvoja sen suhteen, miten toimia, koska muualtakaan niitä en saa… Ystävillekin kun olen kertonut tästä, niin vastauksena saan ”sää kuitenki oot sen kans kohta yhdessä”. Ja miehenikin varmaan parhaillaan ajattelee, että ei tarvitse huolehtia, kohta ollaan taas yhdessä. Miten saan sille kerrottua, että nyt oikeesti sai riittää? Että olen 100% tosissani siitä, etten jaksa enää.. Apuja kiitos, että pääsisin jatkamaan taas elämääni![/B] [I]Nainen, 20[/I] Aloitat viestisi kysymällä, kannattaako suhteesta lähteä, jos toisella on alkoholiongelma? Kirjeesi loppupuolella kysyt, miten saat kerrottua miehellesi, että nyt saa riittää ja että olet tosissasi. Kuulostaa siltä, että olet jo löytämässä vastauksen ongelmaasi, mutta kaipaat vielä sille vahvistusta. Tilanteesi kuulostaa todella kuormittavalta ja ristiriitaiselta. Kerrot, että miehesi on aivan ihana selvinpäin eikä silloin loukkaisi sinua millään tavalla. Kuinka usein näitä hyviä hetkiä on? Riittävätkö ne sinulle? Kirjoitat, että alkoholin vaikutuksen alaisena miehesi muuttuu täysin ja loukkaa sinua monin tavoin mm. haukkumalla, valehtelemalla, ja lähentelemällä muita naisia. Kun jälkeenpäin otat asian puheeksi, miehesi joko kiistää puheensa ja tekonsa, pahoittelee niitä tai uhkailee aloittavansa juomisen uudelleen. Kuinka kauan voit suostua tällaiseen kohteluun? Missä rajasi menee? On tärkeää pitää mielessä, ettet ole mitenkään vastuussa miehesi juomisesta ja siihen liittyvästä käyttäytymisestä vaan hänen pitäisi kantaa siitä oma vastuunsa. Kirjoitat, että omista naisseikkailuistaan huolimatta miehesi on mustasukkainen ja rajoittaa menojasi. Riidan tullen saatat kuulla olevasi ”aikaansaamaton paska akka, joka vois painua helvettiin sen asunnosta”. Mies vähättelee työtäsi etkä oikein muutenkaan saa arvostusta osaksesi. Kerrot luottamuksesi ja itsetuntosi murskautuneen täysin. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, että suhteesta irrottautuminen on sinulle vaikeaa. Kysyn kuitenkin, voisitko arvostaa itseäsi riittävästi lähteäksesi tästä kuluttavasta suhteesta? Kirjoitat, että olet yrittänyt tukea ja neuvoa miestäsi tämän alkoholinkäytön suhteen, mutta mikään ei auta. Haluaako miehesi apua alkoholiongelmaansa? Tahtooko hän muuttua? Vanha viisaus toteaa, ettei mikään muutu, ellei mikään muutu. Ensimmäinen askel muutokseen on, ettet anna nykyisen tilanteen jatkua. Jos kaipaat tähän ulkopuolista apua ja tukea, suosittelen sinua ottamaan yhteyttä työterveyshuoltoon tai terveysasemallesi. Kaikkein tärkeintä on, että olet hyvä itsellesi! Lämmöllä [I]perheneuvoja Kaisa[/I]