[B]Olen noin kuusi kuukautta seurustellut hieman vanhemman naisen kanssa. Oli yhteisiä lomia, tavattiin sukua ja kaikin puolin kaikki oli mahtavaa. Meillä on tietyillä alueilla erilaiset maailmankatsomukset, mutta myös yhteistä on ja olen ilmaissut kiinnostukseni hänen harrastuksiaan kohtaan, koska olen aina halunut löytää jotain uutta elämästä. Omasta mielestäni erilaisuus voi olla myös parisuhteen suola.
Valitettavasti hänet aikoinaan todettiin sairastavan psykoottisia kohtauksia ja paniikkikohtauksia, joista hän kärsii edelleen. Olen aina tukenut ja ollut ymmärtäväinen; hänen halunsa ja tahtonsa ovat aina olleet ensisijaisia minulle ja olen myös parhaani mukaan ilmaissut tämän hänelle.
Nyt hän on ilmaissut – puhelimitse, koska ei halua tavata minua – että parisuhde ei hänen mielestään toimi ja että hänen tunteensa ovat viilentyneet. Kun kysyn miksi, hän sanoo, että ”emme ole samalla aaltopituudella” ja että ”en halua olla suhteessa, vain ollakseni suhteessa.” Yhdeksi syyksi hän sanoo myös seksin, että ”meillä on erilaiset seksuaaliset halut.” Kun kysyin asiasta selvennystä, en sitä saa, vaan asiaa kiertävän vastauksen. Tämän lisäksi hän kuvailee minua ihmisenä persoonaksi, jota en tunnista, kun katson itseäni peiliin.
Olen valmis rakentamaan suhteen, olen valmis joustamaan kaikesta. Ennen kaikkea, olen valmis puhumaan ja selvittämään nykyiset huolet.
Mikä siis neuvoksi?[/B]
[I]Mies, 30[/I]
Hei ja kiitos kysymyksestäsi!
Ymmärrettävästi olet hämmentynyt, kun puolisen vuotta kestänyt, lupaavasti alkanut suhde vaikuttaa olevan yksipuolisesti katkolla. Ehditte jo tutustua paitsi toisiinne, myös toistenne sukuihin ja siten liittyä toistenne elämiin pintaa syvemmältä.
Kun jompi kumpi alkaa pohtia suhteen lopettamista, yhteinen keskustelu asiasta olisi tarpeen. Sitä kautta selkiytyisi, mitä kumpikin suhteelta odottaa, mitä toiveita toista kohtaan on olemassa ja mitä pettymyksiä on koettu. Näin voisi parhaimmillaan muodostua jonkinlainen yhteinen käsitys siitä, mitä on tapahtunut. Vaikka keskustelun lopputulokseksi jäisi se, että ero tapahtuu toisen osapuolen päätöksellä, keskustelu auttaisi teitä käsittelemään tilannetta ja sinuakin vähitellen hyväksymään tapahtuneen. Sitä kautta kumpikin saisi itselleen arvokasta palautetta, jota voisi hyödyntää seuraavassa suhteessaan. Parasta olisi, jos voisitte keskustella kasvotuksin, mutta mikäli kumppanisi ei siihen suostu, kannattaisi ehkä soittaa vielä uudelleen ja kysyä tarkemmin.
Samalla aaltopituudella olemisella ja seksuaalisten halujen erilaisuudella voidaan tarkoittaa monenlaisia asioita. Jos kumppanisi kertoisi asioista suoremmin, sinulta voisi hälventyä joukko epämääräisiä kuvitelmia ja huolia.
Kumppanisi mielenterveydellisillä ongelmilla voi olla osuutta hänen (äkkinäiseen?) päätökseensä, mutta sitä ei häntä tuntematta voi kuin arvailla. Kerrot, että hänen kuvauksensa sinusta tuntuu itsellesi vieraalta. Onko lähipiirissäsi ihmisiä, joiden kanssa voit puhua tästä tilanteesta? Ystäväsi ja sukulaisesi voisivat toimia sinulle peilinä, joka kuvaa sinua monelta taholta peilaten sellaista kuvaa, jota voit itsekin paremmin tunnistaa. On tärkeätä, että et jää väärien tai yksipuolisten kuvausten vangiksi, vaan saat kokea itsesi riittävän hyväksi ihmiseksi, mieheksi, jolla on seuraavassa suhteessaan täydet mahdollisuudet onnistua. Voit miettiä, mitkä ovat parhaat puolesi parisuhteessa. Entä ne alueet, joissa haluaisit kehittyä? Millaisiin asioihin voisit kiinnittää huomiota valitessasi seurustelukumppania?
Jos naisystäväsi kanssa päädytte siihen, että suhteenne jatkuu vielä, näen, että teidän olisi tarpeen keskustella näistä samoista kysymyksistä ja miettiä yhdessä, minkä verran kumpikin voi korjata suuntaa. Kukaan ei voi muuttua toiseksi ihmiseksi, mutta toimintatavoissaan ja tunteidensa ja toiveidensa avoimessa ilmaisemisessa jokainen voi kehittyä.
Terveisin
[I]Päivi, perheneuvoja[/I]