Päälle vuosi sitten päädyin monien mutkien kautta erittäin kuumaan seksisuhteeseen itseäni kymmenen vuotta nuoremman miehen kanssa. Tunsimme toisiamme kohtaan vastustamatonta vetoa, ja seksi oli aivan taivaallista. Olin eronnut alle puoli vuotta aikaisemmin vakavasta, pitkästä avoliitosta, jonka loppuvaiheessa suunnittelimme jo yhteisen asunnon ostamista ja lasten hankkimista. Erosimme exäni toiveesta, itse olisin ollut valmis vielä yrittämään huolimatta siitä, että olin todella onneton ja tunsin, etten ole edes elossa.
Tätä taustaa vasten minulla ei siis ollut aikomustakaan päätyä uuteen suhteeseen. Olin äimistynyt siitä, että olin "tuhlannut" melkein kymmenen vuotta suhteessa, jossa olin onneton. Tajusin, etten osaa tunnistaa omia tunteitani ja rajojani ihmissuhteissa, olen liian mukautuvainen, yritän liikaa saada kaiken toimimaan enkä osaa verbalisoida tarpeitani ja toiveitani, koska en itsekään tunnista niitä. Päätin viettää aikaa itsekseni, jotta oppisin kuuntelemaan itseäni ensin.
Mutta suhteeni tähän parikymppiseen mieheen syveni salakavalasti. Meillä olikin hirvittävän paljon yhteistä ja tunsin oloni kummallisen turvalliseksi hänen kanssaan. Hän ikään kuin luki ajatuksiani, tuntui tietävän juuri, mitä ajattelen ja tunnen. Hän osasi suhtautua minuun lempeästi ja rauhallisesti, mutta samalla hänestä löytyi vahvuutta ja jämäkkyyttä, jollaista en ollut aiemmassa suhteessani kokenut. Olen hyvin voimakastahtoinen, mutta tämä nuorukainen osasi vetää omat rajansa eikä antanut minun ottaa yliotetta, ja se teki minuun suuren vaikutuksen.
Nyt olemme viettäneet yhdessä ihanan vuoden. Alkuhuuma ei vieläkään tunnu laantuneen, vaikka meillä on riitamme ja suvantohetkemme. Olemme kasvaneet yhteen, oppineet keskustelemaan/riitelemään rakentavasti ja hänen seurassaan olen opetellut itseni kuuntelemista. Käyn terapiassa, johon mieheni on myös kovasti kannustanut. Puhumme paljon, meillä on hellyyttä ja intohimoa. Tulen rikkinäisestä taustasta, joten turvallisuudentarve on minulla suuri. Mieheni kanssa koen olevani todella turvassa.
Nyt minua on kuitenkin alkanut pelottaa, että elämäntilanteidemme erilaisuus asettaa liikaa esteitä tiellemme. Olen alkanut epäröimään, voiko tällainen suhde kestää? Minä olen korkeasti koulutettu ja nousujohdanteisella uralla, miehellä ei ole lukion jälkeen koulutusta ja hän on tyytyväinen palvelualan työhönsä. Minulla on kattava yleissivistys ja huomaankin monesti, että hiukan hävettää kun mies ei tiedä joitain historian, kulttuurin tai yhteiskunnan perustapahtumia tai -elementtejä. Meillä on paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita, mutta lähtökohtamme tarkastella maailmaa ovat kovin erilaiset.
Olen mieheni elämän keskipiste juuri nyt, mutta toisaalta muistelen, miten parikymppisenä ja rakastuneena toinen ihminen on se maailman napa. Mutta ei se tunne kestä ja olen huolissani siitä, ettei miehelläni tunnu olevan kiinnostusta rakentaa omaa uraansa, hakea opiskelupaikkaa ja tutustua uusiin ihmisiin. Hän on hyvin tyytyväinen kanssani ja sitoutunut meihin, mikä on tietenkin minun turvallisuudentunteelleni hyvä, mutta pelkään hänen tunteidensa pysyvyyttä. Huomaan monesti miettiväni, että hän ei vielä tiedä miten paljon erilaisia kokemuksia voi olla edessä, kun hän on niin nuori. Huomaan, etten luota hänen tietävän omia tunteitaan ja tarpeitaan, kuten en itsekään parikymppisenä tiennyt.
Voiko rakkaus, kumppanuus ja ystävyys kantaa kaikkien elämäntilanteiden, taustojen, koulutuksen yms. erojen mukanaan tuomien haasteiden yli? Mistä voin tietää olenko parikymppisen miehen elämänvaihe vai todellinen rakkauden kohde? Hän rakastaa minua, sen tiedän, mutta en jotenkin osaa ajatella parikymppisten olevan valmiita oikeasti sitoutumaan ja perustamaan perhettä. Ikäeromme ja muunlaisetkin eroavuutemme saavat minut epäröimään edelleen, vuodenkin jälkeen, vaikka lupasin hänelle ja itselleni, että annan tälle mahdollisuuden. Luen kauhulla kaikkia "tutkimuksia" ja "selvityksiä", joissa kerrotaan varmimmin menestyvän suhteen olevan sellainen, jossa ikäeroa ei ole merkittävästi ja koulutus- sekä työtaustat istuvat yhteen. Pelkään, että ennuste suhteellemme on huono, vaikka mikään itse suhteessa ei anna niin olettaa.
Ulkopuolinen näkökulma tulisi todella tarpeeseen!
Nainen, 32
Hei!
Kiitos kirjeestäsi! Mukava lukea näin onnellista tarinaa.
Teillä on ihanaa, suorastaan täydellistä, nyt. Mietit riittääkö se? Voiko tulevaisuudesta tietää?
Kuvasit itseäsi edellisen suhteen jälkeen: "Tajusin, että en osaa tunnistaa omia tunteitani ja rajojani ihmissuhteissa, olen liian mukautuvainen, yritän liikaa saada kaiken toimimaan enkä osaa verbalisoida tarpeitani ja toiveitani, koska en itsekään tunnista niitä." Hienoa itseymmärrystä, että olet tajunnut kaiken tämän! Miten on nyt, tässä uudessa suhteessa? Oletko edelleen samanlainen kuin tuossa kuvasit? Kerrot, että uusi miesystäväsi osaa ikään kuin lukee ajatuksesi. Hän on lempeä, vahva, jämäkkä... Mitä sinä olet? Kerroit turvallisuuden tarpeestasi, jonka tämä mies osaa tyydyttää. Onko olemassa vaara, että jättäydyt hänen varaansa, asettaudut hoidettavaksi ja suojeltavaksi? Se kuulostaa lapsenomaiselta riippuvaisuudelta. Tunnistatko itse sellaista?
Voi hyvinkin olla, että asemasi hänen elämänsä keskipisteenä joskus muuttuu. Luuletko kestäväsi sen? Kerrot paljon hänen tunteistaan sinua kohtaan. Mitä itse tunnet häntä kohtaan? Voitko luottaa omaan rakkauteesi häntä kohtaan niin paljon, että voit uskoa sen kestävän ikäeron, koulutustaustaeron, suhteen arkipäiväistymisen jne?
Kertoo kypsyydestäsi ja elämänkokemuksestasi, että osaat ja haluat ajatella myös suhteenne tulevaisuutta. Kertookohan se ehkä myös turvallisuuden tarpeestasi? Olisi ihanaa, jos voisikin tietää tulevaisuuteen ja näin osata tehdä vain oikeita ratkaisuja. Niin kuin tiedät, se ei valitettavasti ole meille mahdollista.
Vertaile vaihtoehtoja: 1. jatkatte nyt, ja myöhemmin joko eroatte tai suhteenne jatkuu ehkä pitkäänkin, tai 2. eroatte nyt varmuuden vuoksi. Kumpaa vaihtoehtoa katuisit myöhemmin enemmän? Jos haluat palata varman päälle, eroat nyt heti ja säästät itsesi mahdollisilta myöhemmiltä sydänsuruilta, tosin teet teidät molemmat onnettomiksi. Jos päätät jatkaa, valitset epävarmuuden, joka pitää sisällään myös onnen mahdollisuuden. Tiedät tämänkin: elämä on täynnä epävarmuutta eikä kukaan voi tietää tulevasta. On vain toimittava sen mukaan, miten sydän ja järki meitä ohjaavat.
Rakkaus on riskin ottoa, koskaan ei voi tietää miten käy.
Sopivasti viisautta ja rohkeutta sinulle toivoen,
Paula, perheneuvoja
13 kommenttia
Anonyymi
15.2.2013 10:30
Olen itse 35-vuotias nainen ja viisi vuotta sitten rakastuin myöskin vahingossa itseäni 10 vuotta nuorempaan mieheen. Tapasimme baarissa ja yhden yön juttu jatkuikin suhteeksi asti.
Olen itse korkeasti koulutettu, töissä kansainvälisessä yrityksessä myyntitehtävissä, johdan myyntitiimiä. Työhön kuuluu pukupakko, liikelounaita ja -illallisia sekä liikematkoja. Tienaan aika hulppeasti myös.
Nykyinen aviomieheni (!!), nyt 25-vuotias, on ammatiltaan maalari. Ei siis taidemaalari, vaan pensseliä seinään - maalari. Hän on täysin tyytyväinen ammattiinsa eikä hänellä ole mitään himoa 'kasvattaa uraansa'. Ja hyvä näin.
Se, että uusi rakkaasi on täysin tyytyväinen nykyiseen työtilanteeseensa, ei missään nimessä ole negatiivinen juttu! Ole iloinen että sinulla(kin) on rehti mies, joka panostaa mieluummin sinuun kuin uraansa. Itse niitä urapyrkyreitäkin deittailleena voin kertoa, että nykytilanne on paljon parempi. On ihanaa tulla kotiin ylitöitten jälkeen kun keittiössä odottaa valmis ruoka ja hymyilevä nuorimies, joka sydän läpättäen on jo malttamattomana odotellut sinua kotiin - ja ensimmäinen 'ruokalaji' nautitaan usein makuuhuoneen puolella ;)
Yleissivistystä puuttui minunkin maalariltani, mutta kummastipa tuo oppii :) Ehkä se on se nuori ikä.
Eli anna mennä vaan!!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Riemumieli
15.2.2013 10:37
Riparisuhteissakin (en tarkoita rippikoulua) tulisi pitää pää kylmänä. Vuodessa huuma alkaa hiipua, ja vakavat puutteet spekseissä ärsyttää. Ei jatkoon.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.2.2013 13:47
Hei Nainen 32!
Tämä juttu osui ja upposi, itse olen vähän samantyyppisessä tilaneessa, samoin kuin Anonyymikin. Olen korkeastikoulutettu nainen, juuri starttamassa uraa kansainvälisessä yrityksessä ja kunnianhimoni on suuri. Olen todella sosiaalinen, minulla on paljon kavereita ja ystäviä ja hieman narsistisesti sanottuna, olen pidetty henkilö. Minusta tykätään, koska olen fiksu ja hauska. Olen seurustellut nyt reilun vuoden aivan ihanan miehen kanssa, joka on nyt tällä kertaa poikkeuksellisesti samanikäinen kuin minä. Edelliset pitkät suhteet ovat olleet itseäni vanhempien miesten kanssa. Eksäni on äärimmäisen koulutettu ja erittäin fiksu, valitettavasti suhde kariutui hänen peliriippuvuuden sekä alkoholismin takia. Nykyinen mieheni on duunari, ammattikoulun jälkeen ei ole käynyt mitään muita kouluja. Hänellä ei ole tavoitteita, hän ei osaa kirjoittaa suomeksi ilman kirjoitusvirhettä joka toisessa sanassa, hän ei osaa ilmaista mielipidettään kokonaisin lausein ilman virheitä. Hän on valitettavasti tyhmä. Hänen perhekin on tyhmä: on rikollisia, duunareita ja luusereita. Pahoittelen karkeaa kielenkäyttöäni. Mieheni kaverit ovat yhtä mielenkiintoisia kuin hernekeitto, enkä viihdy heidän seurassa. Miehenikin valitsee usein viettää aikaa minun kavereiden kanssa, koska he ovat mielenkiintoisia ja valovoimaisia ihmisiä. Ja kyllä, he ovat korkeastikoulutettuja. He lukevat lehtiä, kirjoja ja osaavat ilmaista mielipidettään. Heillä on aivot, joita he käyttävät.
Mieheni on kuitenkin aivan ihana ihminen: hän on todella hellyyttävä, hyväntahtoinen, ihana ihminen, joka on tehnyt elämästäni prinsessatarua. Hän palvoo minua. Meillä on paljon yhteisiä liikuntaharrastuksia, pidämme samanlaisista tv-ohjemista ja mikä parasta, kaikki mitä ehdotan, hän innostuu välittömästi eikä ole ennakkoluuloinen. Hän on positiivinen ja innostunut, ei mökötä eikä masennu turhista. Edellinen mieheni oli älykäs ja todella fiksu, mutta masentui ja passivoitui helposti, eikä hänen kanssaan oikein voinut tehdä mitään hauskaa.
Olen kertonut miehelleni, että mua häiritsee erilaiset taustamme, ja valitettavasti hän ei suostu asiaa hyväksymään ja ymmärtämään. Hänen mielestään olen snobi, eikä taustojemme erilaisuudella ole mitään merkitystä. Pelkään kuitenkin, että kunnioituksen puute (minun puolelta) tulee raastamaan suhdettamme, ja välimme lopulta tulehtuvat huonoiksi. Haluan perustaa perheen kohta ja en tiedä tulisiko siitä mitään hänen kanssaan, kun meillä on niin erilaiset arvomaailmat.
Olen kuitenkin realisti ja tiedän ettei kunnollisia vapaita miehiä puissa kasva. Pelkään, että jos luovun nykyisestä miehestäni, joudun elämään jonkun narsistisen uranaattorin kanssa, jolta ei ymmärrystä ja sympatiaa heru. Baarit ovat täynnä pettureita ja idiootteja. On koulutettuja paskiaisia. On kaikkea mahdollista. Olen pelkuri, enkä osaa tehdä päätöstä. Roikotan miestäni mukana, vaikka en ole onnellinen eikä hän saa ansaitsemaansa kunnioitusta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.2.2013 14:03
Heippa Nainen 32,
Kuten eka Ano ja Ano tänään 13.47, mätsi oman koulutustaustani kanssa, ja naimisissa (tosin minua vanhemman) duunarin kanssa. Hyvin menee jo kymmenettä vuotta. Takana myös suhteita korkeasti koulutettujen urakiipijöiden kanssa ja vasta nykyinen suhde tyydytti. Vähemmän kunnianhimoisilla miehillä kun on enemmän aikaa panostaa suhteeseen.
Ikäeronne on toinen juttu, mutta ainakaan erilaisten koulutustaustojen takia ei mielestäni tarvitse viheltää peliä poikki,ainakaan jos puolisolla on taipumusta kehittyä, Oma mieheni on amistaustainen mutta älykäs ja osaa keskustella mielipiteensä perustellen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.2.2013 14:45
Kannattaa olla varovainen arvosteltaessa esimerkiksi jonkun yleissivistystä ihan vain tekemänsä työn tai koulutuksen perusteella:)
Olen huomannut kuinka yliopistossa opiskelleet naiset tai miehet saattavat olla "intellektuelleja" ainoastaan jollain hyvin kapealla alalla, taas kokemukseni mukaan duunareissa, palvelualojen "duunareissa" tai muissa vähemmän koulutusta vaativien alojen työntekijöissä löytyy erittäin yleissivistyneitä ja kaikin tavoin "älyllisesti" skarppeja henkilöitä.
Joskus kunnianhimo ladataan muihin asioihin kuin rahan ansaitsemiseen ;-)
t. ylikoulutettu duunari
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.2.2013 15:35
Anonyymi 14.45!
duunarina et taida käsittää että korkeastikoulutetut ihmiset eivät kouluta itseään vuosia yliopistoissa rahan takia. Eiköhän kaikki tiedä, että duunarit tienaavat keskimäärin enemmän kuin jotkut humanistit. Koulutus ja sivistyneisyys eivät todellakaan takaa rahallista menestystä, mutta se ei olekaan se pointti. Raha ja omaisuus voidaan viedä hetkessä, koska tahansa. Se, mitä pääsi sisällä on, on henkistä pääomaa, mitä ei verottaja eikä ulosottomies koskaan voi sinulta viedä.
Tämä on se, ero joka minun ja mieheni välillä on. Täysin erilaiset arvomaailmat, ajattelutavat ja elämänkatsomus. Allekirjoitan sen, että koulutus ei tuo rahaa taikka sosiaalista älykkyyttä ja että kouluttamaton henkilö voi olla sosiaalisesti älykkäämpi kuin korkeasti koulutettu. Sitä en allekirjoita, että korkeastikoulutetut ihmiset rahan takia opiskelisivat sanotaan nyt vaikka taidehistoriaa, naistutkimusta tai kehitysmaatiedettä. Haloo! kyllä, duunaripoikaystäväni sanojen mukaan, "putkimiehetkin tienaavat enemmän kuin sinä siellä tutkimusryhmässäsi". Tuo kommentti oli nimenomaan todiste siitä, ettei hänellä ole hajuakaan siitä, miksi ihmiset kouluttavat itseään.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.2.2013 16:18
Niin totean vielä anonyymina 14.45! että teen duunarin duunia, mutta olen hyvinkin koulutettu kaveri ;-) Eli käsitän oikein hyvin mitä tarkoitat, ja myös mikä oli oma pointtini :))
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.2.2013 16:50
Humanistille 15:35 tiedoksi, että kyllä jotkut korkeasti koulutetut ihmiset kouluttavat itseään nimenomaan sen rahan vuoksi. T: KTM.
Ja anteeksi karkea kielenkäyttö, mutta voi vittu, 'henkistä pääomaa"? Ja sitähän saa ainoastaan korkeakouluista? :D Vika ei ole miehen koulutustasossa vaan miehessä itsessään... Jos kaikki on erilaista (arvomaailmat, ajattelutavat ja elämänkatsomus) niin jää mietityttämään, mitä yhteistä teillä sitten on. Taitaa olla kaverilla iso mela.
Aika kapeakatseista ajatella että vain korkeakoulusta kipattaisiin se kaikki muu [älykkyys] kuin sosiaalinen älykkyys. Etten sanoisi perkeleen elitististä.
T: Ano 14:03
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.2.2013 17:41
KTM 16:50:lle tiedoksi, ettei kauppiksesta valmistunutta voi mitenkään erityisen korkeasti koulutettuna pitää, korkeakoulun leimasta huolimatta. Pölöjähän useimmat kauppislaiset ja sieltä valmistuneet ovat. Tsemppiä rahantekoon; se kyllä onnistuu varsin hyvin ilman kauppistakin, mutta tietysti ne opiskeluaikoina hankitut kontaktit helpottavat.
T: KTM
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.2.2013 17:58
Ylläoleva KTM:n kommentti todistaa ainakin kaksi ennakkoluuloani kauppa"tieteilijöistä" oikeaksi :D
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.2.2013 18:14
Eroa siitä. Aiheutat miehelle vaan vaatimuksillasi pahaa oloa. Jos mies ei ole kiinnostunut samoista asioista kuin sinä eikä ole samaa tietämystä "maailman asioista", ja sinä häpeät sitä, niin sinun ei kuulu olla suhteessa hänen kanssaan. Hän ansaitsee jotain parempaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
16.2.2013 03:36
Kauhee kehdonryöstäjä. Jos mä miehenä vetäisin tollasia oopperoita jonkun 21 vee hätäseen-post-teinitsubun perään mut lynkattais ihan varmuuden vuoksi melkein pedarina.
Koittasit kasvaa ihmisenä, ja lopettaisit noiden melodramaattisten tunnemyrskyjes projisoinnin viattomaan ihmislapseen jooko.
Sun pitäis nyt mennä sen 50-vee ukkelin kanssa sinne golffikentälle, jooko.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
18.2.2013 01:44
Epävarmuus ja mietintä mietintö kuuluu asiaan. Itse olen nyt seurustellut vajaat kolme vuotta, 21v vanha ja jo naimisissa. Olen jo tottunut siihen että kaikki katsovat meitä kuin hulluja "naimisissa nyt jo", mutta tiedätkö mitä, tämä kaikki riippuu siitä miten itse ajattelet. Älä pakota itseäsi olemaan jotenkin, koska " se sanotaan siinä silleen ja tälleen". Ja heitä ihmeessä ne tilastot roskiin "50% ihmisistä blaa blaa mentiin jo siihen että kaikki ihmiset maailmassa ovat jo kuolleita sydänkohtauksiin". Tilastot ei merkkaa mitään yksilönä. Mitä miehesi koulutukseen tulee, ehkä hän vain tykkää pitää itsensä maan tasalla eikä halua heti nousta Nokian johtoon. Minä olen ollut jo kolmessa koulussa enkä oikein vieläkään ole löytänyt omaa ammattiani.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin