KYSYMYS: Moikka, mulla olisi kysymys olen ollut täysi idiootti omalle vaimolle ja tajusin siinä vaiheessa kun Olin menettämässä hänet olen ollut niin kavereiden mukaansa vedettävä ja poistanut kaikki kaverit elämästäni alkoholin myös poistanut kokonaan elämästä ainoa asia mihin haluan keskittyä niin on Vaimoni jolle haluan kaikki hölmöilyt hyvittää. Olen ollut myös niin itsekäs ihminen vaimoa kohtaan mutta muutan sen asian kanssa haluaisin vaan sen normaalin avioliiton ja parisuhteen mitä minulla ei ole koskaan ollut ja tämä Vaimoni on ensi rakkauteni jota en halua menettää vaan saada asiat toimii ja vihdoin sen normaalin parisuhteen ja avioliiton.
VASTAUS: Joskus käy niin, että asioiden arvon huomaa vasta silloin, kun on menettämässä ne. Olet ilmeisesti jatkanut ns. poikamieselämää senkin jälkeen kun olet aloittanut parisuhteen. Et ole ainoa jolle on käynyt niin. Joskus näyttää olevan vaikeaa luopua totutuista tavoista, vaikka elämäntilanne on muuttunut. Mutta on väistämätöntä, että parisuhteessa oleva ei voi elää kuin sinkku. On otettava toisen toiveet huomioon ja varattava aikaa kumppanin kanssa yhdessä oloon. Ja mietittävä tarkkaan, mikä on elämän tärkeysjärjestys. Missä järjestyksessä ovat, kumppani, kaverit, harrastukset, bilettäminen, ym? Useimmat parisuhteessa olevat toivovat, että kumppani tulisi ensimmäiseksi, ja sitten vasta muut asiat.
Sanoit että vaimosi on ensirakkautesi. Olitte kenties varsin nuoria, kun aloitte olla yhdessä. Jos seurustelu on aloitettu teini-iässä, on erityisen suuri vaara että teinimäinen elämäntapa jatkuu parisuhteesta huolimatta. Olet kirjeestäsi päätellen onneksi muuttanut suuntaa ja tehnyt täyskäännöksen. Toivottavasti tämä ei ole tapahtunut liian myöhään. Joskus käy niinkin surullisesti, että toinen havahtuu muutokseen vasta kun toisen tunteet ovat niin täysin kuolleet, että jatkaminen ei ole hänelle mahdollista. Toivottavasti teillä ei ole niin.
Kerroit jättäneesi kaverit ja alkoholin täysin. Haluat keskittyä kokonaan vaimoosi. Jos olet laiminlyönyt vaimoasi pitkään, on ihan luonnollista ja oikein, että haluat hyvittää sen hänelle. Tämä voi toimia jonkin aikaa. Pidemmän päälle on mahdotonta, että kukaan voi elämässään keskittyä vain yhteen asiaan tai ihmiseen. Parisuhteelle on eduksikin, että kummallakin on ”omaa elämää”. Omia kavereita ja harrastuksia. Hyvässä parisuhteessa näistä asioista sovitaan yhdessä. Mikä on sopiva määrä omia menoja kummallekin, että molemmista tuntuu että tilanne on reilu? Kuinka paljon omia menoja voi olla, ettei se vie liikaa aikaa parisuhteelta? Mikä on suhtautuminen alkoholiin teidän parisuhteessanne? Oletko käyttänyt sitä niin paljon, että ainoa vaihtoehto on täysraittius? Vai voitteko käyttää sitä kohtuullisesti, niin että se ei häiritse parisuhdettanne, eikä teitä kumpaakaan? Kaikesta tästä sinun on jossain vaiheessa alettava käydä keskustelua vaimosi kanssa.
KYSYMYS: Olen ollut miesystäväni kanssa päälle vuoden yhdessä. Olemme molemmat 20 vuotiaita. Emme juurikaan riitele ja suhde toimii muuten hyvin, mutta minusta tuntuu että meillä on suhteessa kolmas pyörä. Olemme puhuneet asiasta miesystäväni kanssa. Mutta hänen mielestään kaverini ei ole uhka suhteelle, mutta minusta on. Ongelma on siinä että tunnen seksuaalista vetoa ystävääni kohtaan ja tiedän myös että hänellä on tunteita minua kohtaan. En tunne enää omaa miestäni kohtaan seksuaalista vetoa, mitä voin tehdä asialle? Jos haluaisin jatkaa suhdettani niin minun pitäisi luopua minun parhaasta ystävästäni, enkä tiedä olenko siihenkään valmis. Minusta myös tuntuu siltä että menetän ystäväni joka tapauksessa jos kerron että olen palannut yhteen miesystäväni kanssa. Olemme siis tauolla tällä hetkellä miesystäväni kanssa tästä asiasta johtuen. En tiedä mikä on seuraava siirtoni, osaatteko neuvoa mitä minun pitäisi tehdä?
Latauspiste
VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Olet siis tilanteessa, jossa tunnet seksuaalista vetoa parasta ystävääsi kohtaan ja koet sen olevan uhka vuoden kestäneelle suhteellesi. Suhteesi on nyt tauolla, koska ilmeisesti haluat pohtia tunteitasi. Kerrot, että miesystäväsi ei koe asian olevan uhka suhteellenne. Kysyt mitä sinun pitäisi tehdä tilanteessa.
On hyvä varmasti miettiä mitä tunnet ystävääsi kohtaan. Ovatko tunteesi pelkkää seksuaalista vetovoimaa? Vai oletko rakastunut häneen? Kerrot menettäväsi ystäväsi, jos jatkat suhdetta miesystäväsi kanssa. Mitä kaikkea silloin menetät? Luonnollisesti sinun on hyvä pohtia myös sitä, mitä menetät jos suhteesi miesystävään päättyy. Kerrot suhteenne toimivan hyvin. Mitä se tarkoittaa? Kirjoituksesta ei käy ilmi onko teillä tulevaisuuden suunnitelmia ja mikä teitä yhdistää. Seksuaalisen kiinnostuksen menettäminen miesystävää kohtaan on todennäköisesti seurausta tuntemaasi vetovoimaan parasta ystävääsi kohtaan, jos nämä ajoittuvat samaan aikaan. Ihanteellista toki olisi, että haluaisit miesystävääsi, jos hänen kanssaan aiot jatkaa.
Olette ilmeisesti kaikki parikymppisiä. On luonnollista, että suhteita alkaa ja myös päättyy. Mielestäni olet toiminut järkevästi, koska olet pistänyt suhteesi tauolle ja kertonut miesystävälle tilanteesta. Näin saat aikaa miettiä siirtoasi eli annatko vahvojen tunteiden viedä vai valitsetko ns. turvallisen vaihtoehdon. Jos haluat jatkaa suhdetta miesystävään, on hyvä myös miettiä mitähän seurustelutauko tämän asian vuoksi vaikuttaa siihen sinun osaltasi ja miesystäväsi osalta.
Päätöksen asiasta voit tehdä vain sinä itse. Voimia päätöksentekoon ja mukavaa joulunalusaikaa!
KYSYMYS: Moikka! Olen tykästynyt minua vuoden vanhempaan poikaan. Olen 14 vuotias, eli hän on 15 sekä hän asuu Helsingissä ja minä asun Helsingistä kaukana. Tämä on juuri se kysymys, kannattaako kaukosuhde ja miten tämä kertoa vanhemmille?
VASTAUS: On tosi hyvä, että pohdit asiaa. En tiedä varmasti, millä tavoin olet yhteydessä tykkäämääsi poikaan, mutta oletan, että somen kautta. Voit halutessasi tutustua poikaan sitä kautta yhä enemmän. Kuitenkaan ei kannata lähettää hänelle intiimejä kuvia itsestäsi. Joskus tytöt ovat joutuneet katumaan lähettämiään kuvia, siksi on tarpeen olla varovainen ainakin aluksi.
Anna tutustumiselle aikaa, monia kuukausia. Se tapahtuu juttelemalla, vaikka juuri somen kautta ja puhelimessa puhuen. Jos vähitellen tutustutte yhä paremmin ja tulette hyviksi ystäviksi, voit vähitellen kokea luottavasi häneen paljon. Silloin voi seurustelu tulla ajankohtaiseksi. Etäisyys välillänne ei ole este silloin, jos jo tunnette hyvin ja molemmat tiedätte, että haluatte seurustella toistenne kanssa.
Ihastumisen ja seurustelun eri vaiheisiin haluaisin antaa yhden neuvon: muista aina kuunnella itseäsi, sitä mikä tuntuu sinusta itsestäsi oikealta ja hyvältä. Älä lähde mukaan sellaiseen, mikä pelottaa tai arveluttaa sinua, vaikka toinen pyytäisi tai vaatisi.
Viimeistään siinä vaiheessa, jos aiotte tavata, on vanhempiesikin syytä tietää asiasta ja siitä, kuka tämä poika on. Silloin ei auta muu kuin ottaa asia puheeksi heidän kanssaan. Mutta jos tuntuu mahdolliselta, juttele asiasta äidin, isän tai muun läheisen aikuisen kanssa jo aiemmin. Ihastuminen on luonnollista ja kaunista, se kuuluu osaksi nuoruutta. Seurustelukin tulee useimmille jossain vaiheessa ajankohtaiseksi. Vanhempasi toivottavasti haluavat olla niissä vaiheissa rinnallasi ja tukenasi.
KYSYMYS: Olemme puolisoni kanssa seurustelleet 6 vuotta ja suunnittelemme häitä ensi kesälle. Olemme seurustelleet nuorista asti ja parisuhteemme on ollut hyvä, mutta sisältänyt toki omia vastoinkäymisiä. Puolisoni on rauhallinen perusluonteeltaan, mutta riidoissa tilanne usein eskaloituu ja riitatilanteita sävyttäjät kirosanat, nimittely jne. Puolisoni on muuten aina rauhallinen ihminen, mutta riitely on hänelle hyvin haastavaa ja kritiikin vastaanottaminen johtaa usein täydelliseen räjähdykseen. Tämä piirre on hänessä iän myötä onneksi rauhoittunut, mutta näkyy toisinaan edelleen riidoissamme. Arkemme on kuitenkin ollut onnellista ja riitoja on aina pyydetty anteeksi. Vuosi sitten tapahtuneen kihlautumisemme jälkeen jokin parisuhteessamme kuitenkin muuttui.
Koen puolisoni menettäneen mielenkiintonsa minuun ja yhteiseen aikaamme. Edelleni menee usein työhön, puolisoni perheeseen tai ystäviin liittyvät asiat. Tästä huomauttaessani olen "hankala ja vaativa, enkä osaa olla kiitollinen siitä mitä meillä jo on". Kihlojen jälkeen puolisoni vitsaili, ettei hänen enää tarvitse yrittää hurmata minua ja tuntuu, että tämä vitsi on muuttunut todeksi. Äyskiminen, kiukuttelu ja suuttuminen tuntuvat olevan läsnä päivittäin. Monesti koen lähinnä ärsyttäväni puolisoani ja saavani hänet äreäksi omalla käytökselläni. Oma ilonpitoni ja pelleilyni lytätään, koska kuulemma "sählään ja häiritsen". Ymmärrän toki, ettei toiselle aina jaksa nauraa, mutta tämä on nykyään kyllä enemmän sääntö kuin poikkeus. Koitan varoa sanojani ja vältellä kohtaamisia, jotten saisi puolisoani huonolle tuulelle. Kiukkuisena puolisoni on minua kohtaan tyly, äksy ja "älä, lopeta, ei" raikuvat. Tuntuu kuin koko luonteeni revittäisiin minusta irti ja minun tulisi olla mahdollisimman näkymätön. Mielestäni puolisoni kohtelee minua kaikista ankarammin ja koviten, eikä käyttäydy ketään muuta kohtaan näin. Olen tästä koittanut sanoa, mutta olen kuulemma kohtuuton ja liioittelen asioita. Puhuessani asiosta tai tunteistani, saan usein kuulla olevani vaikea ja riidanhaluinen. Koitan vain ilmaista miltä minusta tuntuu. Tätä usein seuraa riitely ja minun haukkuminen, jolloin puolisoni mukaan pidän häntä aivan surkeana ja saan kuulla kuinka karmea olen itse kaikessa. Usein riidat tuntuvat menevän minun parjaamisekseni, jotta puolisoni saisi tilanteen tasattua ja myös osoitettua minun virheeni. Olen ehdottanut puolisolleni terapiaa ja monia muita vaihtoehtoja, mutta mitään ei tunnu tapahtuvan. Pahoitan mieleni toistuvasti puolisoni sanoista, enkä ymmärrä miksei hän kuule kun yritän hänelle sanoa, että hänen käytöksensä ja sanansa satuttavat minua, enkä tiedä miten päästä niistä yli.
Tuntuu huijaukselta suunnitella häitä ja miettiä tätä tilannetta, mutten enää tiedä mitä tehdä. Keskusteluyritykseni johtavat aina riitaan ja haukkumiseen, enkä enää jaksa tilannetta. En tiedä mitä tehdä, olla tekemättä tai miten jatkaa tästä eteenpäin. Olisiko sinulla antaa neuvoa kuinka ratkaista tilanne? Kaiken jälkeen haluaisin löytää sen vanhan suhteemme, jossa olimme onnellisia ja kiitollisia toisistamme.
Vihaan kyllästynyt
VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Kerrot, että olet seurustellut poikaystäväsi kanssa nuoresta asti, kaikkiaan kuusi vuotta ja nyt olette suunnittelemassa häitä ensi kesälle. Olet kuitenkin huomannut, että vuosi sitten tapahtuneen kihlautumisenne jälkeen parisuhteenne on muuttunut. Kuvaat, kuinka vuorovaikutuksenne on muuttunut ja myös sitä, miten miehesi käytös ja sanat satuttavat sinua. Tunnet, ettet voi enää olla oma itsesi kotona. Yleensä olet luonteeltasi iloinen ja huumorintajuinen, mutta nyt koet, että sinun pitäisi muuttua näkymättömäksi. Kerrot, että et jaksa enää ja pohdit, mitä tehdä.
Silloin, kun tuntuu, että suhde ei enää toimi, on hyvä pysähtyä pohtimaan mistä on kyse. Onko jotain tapahtunut tai muuttunut omassa tai toisen elämässä? Omista tunteistaan ja tarpeistaan on hyvä keskustella yhdessä. Olisiko teillä mahdollista ottaa yhteistä aikaa, jossa voisi rauhassa keskustella?
Puolison kanssa riidellessämme saatamme tunnistaa riidan vaiheet, joka toistuvat usein aika samanlaisina. Riita saattaa saada alkunsa siitä, kun osumme vahingossa tai tarkoituksella toisen arkaan paikkaan. Nämä arat kohdat ovat mahdollisesti syntyneet jo lapsuudessa. Osuma arkaan kohtaamme saattaa saada meidät reagoimaan yllättävän voimakkaasti suhteessa tilanteeseen. Yksi esimerkki siitä on se, että saatamme hermostua, jos koemme, että meitä kritisoidaan tai meiltä vaaditaan jotain ja sisimmässämme oleva arka kohtamme on kelpaamattomuuden tai riittämättömyyden tunne. Toinen esimerkki on, että saatamme suuttua, jos huomaamme, että toinen ei halua keskustella minun kanssani ja arka paikkamme on pelko, ettei toinen välitä minusta tai etten ole tärkeä toiselle. Vaikka meissä saattaa herätä erilaisia reaktioita, kuten suuttumista ja kiukkua, niin silti toisen kunnioittaminen ja rajat ovat tärkeitä. On hyvä tuoda selkeästi esille, minkä verran sietää haukkumista ja milloin raja on ylittynyt. Jos keskellä riitaa ei ole mahdollista tuoda rajoja esille, niin sitten riidan jälkeen. Toimivassa parisuhteessa riidan jälkeen otetaan aikaa sovun ja yhteyden rakentamiseen. Näin selvittämättömät asiat ja loukkaantumiset eivät pääse kasaantumaan.
Usein hääjuhlien suunnitteleminen nostaa pintaan pohdintoja liittyen sitoutumiseen, parisuhteeseen ja rakastamiseen. Voisiko miehesi käytös mahdollisesti heijastella sitä, että hän ei ole vielä valmis menemään naimisiin tai tunteeko hän olonsa jotenkin epävarmaksi tällä hetkellä? Oletko itse valmis sitoutumaan tällä hetkellä? Toivoisi toki, että häistä haaveileminen, niiden suunnitteleminen ja järjestäminen tapahtuisivat yhdessä hyvissä tunnelmissa.
On hyvä, että olet pysähtynyt pohtimaan teidän suhdettanne jo ennen häiden järjestämistä. Voisiko olla mahdollista rauhoittaa tilannetta ja esimerkiksi siirtää häiden suunnittelua ja järjestämistä eteenpäin, jotta ne eivät aiheuta lisää painetta parisuhteeseen liittyvien kysymyksien pohdinnassa. Voisiko tässä hetkessä antaa koko huomion keskittyä siihen, millä tavalla teidän välinen hyvä yhteys voisi löytyä uudelleen?
Joskus ulkopuolisen avulla saa hahmotettua parisuhteen vuorovaikutusta ja tilanteita rauhallisessa ilmapiirissä, jossa molemmat saavat tilaa ilmaista tunteitaan ja ajatuksiaan turvallisesti. Kirkon perheneuvonta on yksi vaihtoehto, jossa saa ulkopuolisen tahon pohtimaan suhdettanne yhdessä teidän kanssanne.
Olen aika erikoisessa tilanteessa. Ystävystyin noin kaksi vuotta sitten ikäiseeni (keski-ikäiseen) naiseen ja tapaamme toisiamme aika usein. Ystävyys on ollut sen verran läheistä, että olemme kertoneet toisillemme aika kipeitäkin asioita, mm. molempien avioeroista ja parisuhteista. Olemme molemmat olleet sinkkuja useita vuosia ja myös tällä hetkellä. Minä olen rekisteröitynyt internetissä olevaan kristilliseen deittisivustoon ja minuun otti yhteyttä mies, jonka kanssa aloimme käymään keskustelua. Kiinnostuimme molemmat toisistamme tosi paljon, mutta aika pian selvisi, että tämä mies on tämän minun ystävättäreni entinen aviomies. Olin järkyttynyt, kun asia selvisi minulle ja välittömästi kerroin asiasta tälle miehelle. Olimme nähneet toisemme yhden kerran vilaukselta, kun olimme mukana eräässä yhteisessä tilanteessa.
Aluksi olimme molemmat sitä mieltä, että emme voi missään nimessä alkaa minkäänlaiseen suhteeseen, edes kaverisuhteeseen. Tälle naiselle nimittäin oli ollut tosi raskasta heidän eronsa, vaikka hän onkin omien sanojensa mukaan päässyt siitä yli. Erosta on nimittäin aikaa jo ainakin 6 vuotta. En osaa yhtään sanoa, miten tämän nainen reagoisi asiaan. Viestittelimme vielä tämän miehen kanssa ihan arkipäiväisistä asioista, mutta emme saaneet toisiamme pois ajatuksistamme. Sitten mies rohkaisi itsensä ja kysyi minulta, jos voisimme tavata, käydä vaikka syömässä yhdessä. Mietin asiaa hetken, enkä voinut vastustaa kutsua. Tapaamisemme on huomenna.
Haluaisin tietää ulkopuolisen mielipiteen, että mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä. Selvää on, että emmehän olisi tekemässä mitään väärää, vaikka alkaisimmekin seurustelemaan, koska olemme kaikki sinkkuja... mutta silti tuntuu siltä, että tekisin tätä ystävääni kohtaan väärin. Jos kävisi niin, että todella rakastuisimme toisiimme, pitäisikö meillä jäädyttää tunteemme ja ajatella tämän naisen tunteita? Emme kumpikaan haluaisi loukata tätä naista, mutta toisaalta tuntuisi epäoikeudenmukaiselta, jos emme voisi olla yhdessä, vaikka sydämemme laulaisivat yhteistä säveltä. Olemme molemmat, minä ja tämä mies uskovaisia ja olemme rukoilleet itsellemme rakastavaa puolisoa loppuelämäksi. Itse en ole mitenkään aktiivisesti hakenut seuraa edes sieltä deittisivuilta, ainoastaan rekisteröidyin sinne ja kerroin jonkun verran itsestäni. Olen jättänyt asian Herran käsiin ja luottanut, että hän johdattaa oikean ihmisen luo, jos Hän on minulle vielä sellaisen tässä elämässä tarkoittanut. Mietin nyt, että onko tämä Jumalan johdatusta, kun tilanne on aika uskomaton.... voisiko olla vain sattumaa!!??
Nimim. Rakkaudensävel
VASTAUS: Kiitos kirjeestäsi. Vastaukseni ei nyt millään ehdi sinulle ennen tapaamistanne. Toivottavasti se sujui mukavasti. Mahdoittekohan päätyä jo johonkin ratkaisuun?
Kysymyksestäsi välittyy, että olet myötätuntoinen ja vastuullinen ihminen ja haluat ottaa toiset huomioon myös omaa rakkaussuhteeseesi liittyen. Kertoo myös hyvää naisten välisestä solidaarisuudesta, että lähtökohtana on, ettei toisten miehiin kosketa. Mutta, mutta… Tässä on myös toisenlaisia näkökulmia.
Ensinnäkin se, että ystävättäresi erosta on kulunut jo kuusi vuotta ja hän on kertonut päässeensä siitä yli. Tilanne olisi aivan toinen, jos ero olisi tuore ja nainen toivoisi yhä yhteen paluuta. Nyt molemmat puolisot ovat jatkaneet matkaa ja eläneet tahoillaan omaa elämäänsä jo vuosia. Kummallakaan eksällä ei mielestäni ole enää sanavaltaa toistensa ratkaisuihin. Toki jokainen ansaitsee kunnioittavaa kohtelua.
Toinen näkökulma, joka nousee mieleeni, on se, että keski-ikäisenä ei välttämättä ole aina ihan helppoa löytää uutta, itselleen sopivaa puolisoa. Ja kun etsii uskovaista kumppania, tilanne on vielä haastavampi. Monissa nykyajan rakkauskertomuksissa on todettu, että ”Jumala käyttää Tinderiä” (tai muuta vastaavaa sivustoa). Niinpä olen itse valmis ottamaan huomioon myös sen vaihtoehdon, että tapaamisenne voi olla rukousvastaus. Siinä tapauksessa olisi tuhlausta, jos antaisitte tilaisuuden mennä ohitse.
Olettekohan miettineet yhdessä sitä vaihtoehtoa, että kerrot avoimesti ystävättärellesi tilanteen? Hän saattaa järkyttyä tai loukkaantua aluksi, mutta yleensä ihmiset toivovat tällaisissa asioissa kuitenkin mieluummin rehellisyyttä kuin salailua. Se on myös toista kunnioittava tapa toimia. On mahdollista, että ystävyytenne viilenee tämän asian takia, ainakin väliaikaisesti ja mahdollisesti päättyy kokonaan. Se on riski, jonka joudut ottamaan, jos etenet suhteessa miehen kanssa, mutta sitä olet varmasti jo pohtinutkin.
Toivon siunausta alkavalle ihmissuhteellenne ja kaikkea hyvää elämässä kaikille teille kolmelle. Paula, perheneuvoja
KYSYMYS: Olen 22-vuotias mies, jota ahdistaa kondylooma tartuntani suuresti. Olen taistellut syylien kanssa jo kolme kuukautta ja aina ne palaavat. Erosin vastikään parisuhteesta ja nyt haluaisinkin viettää sinkkuelämää, mutta miten se onnistuu syylien kanssa? Lisäksi olen onnistunut kehittämään itselleni pakkomielteen seksikumppanien lukumäärästä. Omani on kaksi, mitä pidän auttamatta liian pienenä ajatellen tulevaisuutta. Miten voisin tavoitella mitään vakavaa, jos pitkän ajan kuluttua minua alkaakin ahdistamaan, että olisi silloin Nuoruudessa pitänyt harrastaa seksiä enemmän? Tästä päästäänkin kondyloomaan jälleen. Kyseinen tauti on saanut minut ahdistelemaan jo koulun alkuakin ja tulevia opiskelijabileitä.
Ahdistunut mies
VASTAUS: Ymmärrän hyvin, että kondyloomatartunta herättää monenlaisia ajatuksia ja tunteita, erityisesti kuvaamassasi elämänvaiheessa. Elät vaihetta, jolloin ihminen monella tapaa ottaa haltuun aikuista identiteettiään, myös seksuaalisesti, miehenä tai naisena. Olet nuori, juuri eronnut parisuhteesta ja haluaisit nyt viettää sinkkuelämää ja ylipäätään opiskelijaelämää. Sinkkuelämällä ymmärrän sinun tarkoittavan sitä, että voisit tutustua uusiin ihmisiin, myös seksuaalisesti, ja löytää mahdollisesti myös vakavamman suhteen.
Kuitenkin kondylooma tarttuu, joskus jopa kondomia käytettäessä. Tämä asettaa sinut tilanteeseen, että sinun pitäisi pystyä kertomaan kondyloomasta ihmiselle, jonka kanssa olet aikeissa harrastaa seksiä. Ei mikään helppo asia kerrottavaksi uudelle ihmissuhteelle. Toisaalta jos et kerro, saatat tartuttaa kondylooman partneriin. Kondylooma on ikävä sairaus, kuten itsekin olet joutunut toteamaan. Kertomatta jättämisellä saatat aiheuttaa vakavaa haittaa toisen ihmisen terveydelle ja jopa hänen elämänkululleen. Hoitamattomana kondylooma saattaa aiheuttaa mm. kohdunkaulan syöpää. Toinen asia on, että tällaisen asian salaaminen ei ylipäätään ole kovin hyvä lähtökohta uudelle ihmissuhteelle. Parhaan ja kestävimmän perustan ihmissuhteelle saa rehellisyydestä. Rehellisyydestä itselle ja rehellisyydestä toiselle. Kolmas asia on, millainen ihminen haluat olla? Kuulostaa siltä, että välität muista ihmisistä. Siksihän näitä asioita mietit.
Pohdit viestissäsi myös sitä, että onko sinulla liian vähäinen määrä seksikumppaneita ja ajatteletko ehkä myöhemmin, että nuoruudessa olisi pitänyt harrastaa seksiä enemmän. Huomaan itse miettiväni: Mikä on oikea/riittävä määrä seksuaalista kokemusta? Miten ja milloin se pitäisi hankkia? Onko paljoista kokemuksista hyötyä vai haittaa? Hankalia kysymyksiä, enkä osaa niihin yksiselitteisiä selityksiä antaa. Yleisesti ottaen voisi sanoa, että hyvä, vakituinen parisuhde opettaa ja antaa enemmän, mutta myös parempia seksuaalisia kokemuksia kuin satunnaiset, vaihtuvat suhteet. Osa ihmisistä, joilla on ollut nuoruudessa useita seksuaalisia suhteita, katuu niitä myöhemmin. Näihin suhteisiin on saattanut liittyä turvattomuuden tunteita ja rikkovuutta, jolta silloin ei ole osannut suojautua tai sitä tunnistaa.
Lopuksi: Et ole kondyloomatartuntasi kanssa yksin. Vähintään kolme neljästä saa kondylooma-infektion elämänsä aikana. Infektio on yleisin 20–25 ikävuoden tienoilla. Valitettavan monilla sairaus on piilevänä ja saattaa sitä kautta sekä levitä että aiheuttaa vakaviakin terveysongelmia. Onneksi sinä tiedät tartunnastasi ja voit siten valita, miten tiedon kanssa toimit.
Toivotan sinulle sekä paranemista että voimia ja viisautta tulla toimeen tartunnan kanssa!
KYSYMYS: Olen 23-vuotias opiskelijanainen, joka pohtii tällaista tilannetta: Tapailen tai pikemminkin keskustelen silloi tällöin samanikäisen miehen kanssa, ja meillä molemmilla tuntuu olevan ihastuksen tunteita toisiamme kohtaan. Emme ole tehneet yhdessä mitään romanttista vielä, vaan kyseessä on pikemminkin sellainen tutustumisvaihe. Meillä on yhteisiä mielenkiinnonkohteita, ajatusmaailmamme on samankaltainen ja keskustelemme mielellämme toistemme kanssa. Vakavistakin asioista kuten henkilökohtaisista aiheista keskusteleminenkin on onnistunut hyvin. Minä tein aloitteen keskustelulle tuossa kevään loppupuolella ja tapasimme ensimmäistä kertaa yhteisen harrastustuokion parissa. Muistan selkeästi vieläki sen, kuinka hermostunut olin lähettäessäni hänelle viestiä ja asiat johti siihen, että hän alkoi aloitella keskusteluja useammin kuin minä, mikä tuntui minusta hyvältä. Hän asuu ja opiskelee eri kaupungissa kuin minä, muttei kuitenkaan kauhean kaukana, noin puolentunnin junamatkan päässä.
Mutta asiaan: Pohdin vain sitä, että miksi tunnen oloni välillä oikein iloiseksi kun taas välillä pelottaa tai jokin askarruttaa. Pelkään ehkä sitä, että en olekaan ihastunut. Olen myöntänyt hänelle, että halusin tutustua häneen, koska tunsin kiinnostavuutta häntä kohtaan,mihin hän vaikuttaa suhtautuvan myönteisesti ja kertoi, että haluaa tutustua minuun lisää. Näemme kasvotusten silloin tällöin, kun olosuhteet sallivat. Mietin, että johtuuko jonkinlainen pelon tunne edellisestä suhteestani, joka päättyi minua kohtaan huonosti: Kolme vuotta kestänyt parisuhteeni, josta melkein vuosi oli avoliittoa, päättyi kun eksäni petti minua ja jätti minut. Sitten hän alkoi seurustella sen tytön kanssa, jonka kanssa hän petti enkä halua olla tekemisissä eksäni kanssa.
Kyseisestä tapahtumasta on nyt vuosi, jonka jälkeen päätin olla yksin ja kokeilla, miten pärjään (olimme muuttaneet molemmat suoraan kotoa saman katon alle), vaikka jonkinlaista säätöä vanhan ystävän kanssa tapahtui ja seurustelimmekin virallisesti pari viikkoa, mutta pistin poikki, kun huomasin ettei minulla ollut yhtä voimakkaita tunteita miestä kohtaan tarpeeksi (samoihin aikoihin huomasin olevani kiinnostuneempi tästä miehestä, jota parhaillani tapailen niin sanotusti ja se asia vahvisti sen, etten ollut miehen kanssa tosissani ja ajattelin että on reilumpaa lopettaa suhde kuin pitää häntä niin sanotusti varalla vaikka särjinkin hänen sydämensä eikä se helppoa ollut, mielestäni tuolla jossain on varmasti joku hänelle parempi). Aloin tutustua tähän toiseen mieheen vasta kuukauden päästä niin sanotun säädön päättymisestä. Jonkinlaisia ihastumisen merkkejä minussa ilmenee, kuten toive viestin saamisesta, tapaamisen odottaminen ja muu perushomma, vaikka välillä olo on ristiriitainen. Mietin myös sitä, että jos alamme virallisesti seurustelemaan miehen kanssa ajan tuntuessa oikealta, mietin miten ex-säätö suhtautuu, koska näemme välillä samassa harrastuksessa. Jättämisen syyksi kerroin silloin, etten ollut valmis suhteeseen (ja se oli kyllä totta) mutta pelkään, että hän pitää minua valehtelijana tai niin sanottuna hyväksikäyttäjänä, jos hän näkeekin minut toisen kanssa. Ymmärrän, että jokainen on vastuussa omista tunteistaan, mutta mietin vain... Ihmissuhteet osaavat välillä olla kyllä monimutkaisia...
Olen myös kertonut tälle miehelle, että takana on pettämiseen päätynyt parisuhde mutta tästä säädöstä en ole vielä kertonut, mutta ajattelin kertoa, kun aika on oikea ja jotenkin tuntuu, että asioista puhuminen on tämän tapailemani miehen kanssa helppoa. Mies on myös myöntänyt, ettei ole ikinä seurustellut vakavasti, mikä ei ole minua haitannut ja jotenkin tämä tutustumisvaihe on todiste siitä, että kumpikaan meistä ei tahdo suinpäin ryhtyä suhteeseen vaan tahdomme tutustua toisiimme rauhassa ensin, mikä tuntuu minusta hyvältä tässä vaiheessa. Hän on kertonut, että syy siihen, miksei hän ole koskaan seurustellut, on että hän ei ole vain tavannut vielä sitä sopivaa ja minusta tuntuu että minusta saattaakin tulla hänen ensimmäisensä.
Toivottavasti tekstistäni saitte selvää.
VASTAUS: Olet aloittamassa uutta seurustelusuhdetta ja pohdit siihen liittyen omia vaihtelevia tunteitasi ja erityisesti ihastumisesi riittävyyttä. Sinulla on takanasi pitkä seurustelusuhde, jossa tulit petetyksi.
Minusta kaikki, mitä kerrot nykyisestä ihastuksestasi kuulostaa hyvältä ja luotettavalta. Teit aloitteen tutustuaksesi häneen ja hän vastasi kiinnostukseesi. Olette keskustelleet paljon syvällisistäkin asioista ja molemmilla on ihastuksen tunteita. Siinä on hyvä alku. Enempää kukaan ei voi tässä vaiheessa tietääkään. Vasta elämällä eteenpäin, jatkamalla tutustumista ja viettämällä aikaa yhdessä selviää, mitä suhteestanne kehittyy.
Olet kertonut ihastuksellesi paljon menneisyydestäsi, mutta et kaikkea. Mitä tuosta säädöstä kertominen merkitsisi? Auttaisiko se ihastusta ymmärtämään sinua paremmin? Ei ole tarpeen eikä mahdollistakaan selittää jokaista askeltaan toiselle ihmiselle. Voit kertoa lisää, jos se alkaa tuntua merkitykselliseltä. Säätö vaikuttaa välivaiheelta toipuessasi pettämiseen päättyneestä suhteesta. Et ole tehnyt väärin lopettaessasi tuon alkavan suhteen. Se oli sinulta vastuullinen päätös, koska huomasit kiinnostuvasi enemmän toisesta henkilöstä, ihastuksestasi.
Mietit sitä, että ihastuksen tunteesi vaihtelevat. Välillä pelottaa ja jokin askarruttaa. Se vaikuttaa normaalilta. Ette vielä varsinaisesti seurustele, joten tilanne voi edetä moneen suuntaan: molemmat ihastuvat tosissaan ja virallinen seurustelu alkaa tai sitten tunteet tasoittuvat jomman kumman tai molempien puolelta ystävyydeksi. Jos niin kävisi, sekin olisi arvokasta. Mielestäni tässä vaiheessa ei ole mitään pelättävää. Anna itsellesi mahdollisuus ihastua pidäkkeettä, jos siltä tuntuu. Vain heittäytymällä voi tietää, onko tunne riittävä kantamaan eteenpäin. Ymmärrän, että edellisessä suhteessa koettu pettäminen tekee sinut varovaiseksi. Pelkäät haavoittuvasi uudelleen. Jos kuitenkin haluat katsoa, mihin tämä orastava suhde voi johtaa, sinun ja teidän molempien tarvitsee jossakin vaiheessa uskaltaa puhua asioista oikeilla nimillä: Mitä tunnen sinua kohtaan? Miten etenemme? Aletaanko seurustella? Seurustelun aloittaminen ei myöskään merkitse sitä, etteikö seurustelua voi lopettaa myöhemmin, jos ei tunnukaan oikealta. Sellaisia asioita kun ei voi ennustaa etukäteen. Elämä ei anna takuita, mutta kantaa kyllä silloinkin, jos reitti ei kuljekaan suorinta ja mutkattominta tietä.
Älä suotta mieti sitä, mitä muut ajattelevat valinnoistasi. Teit niin tai näin, aina voi tulla sanomisia entisiltä säädöiltä, kavereilta, sukulaisilta tai keneltä tahansa. Et koskaan voi elää elämääsi niin, että valintasi miellyttäisivät kaikkia. Joku voi luulla sinusta sitä tai kuvitella tätä. Vain sinä itse tiedät, millä perusteilla olet tehnyt päätöksiä elämässäsi. Se on riittävää. Pohdintasi ovat vastuullisen ihmisen mietteitä. Haluat elää niin, että et tahallasi loukkasi tai satuttaisi ketään. Kunnioitan tätä pyrkimystäsi. Samalla on tärkeätä, että kuuntelet itseäsi ja pidät huolta omasta hyvinvoinnistasi. Luulen, että tähän orastavaan suhteeseesi liittyvät kysymykset ratkeavat kulkemalla askel kerrallaan. Yksi askel johtaa toiseen ja vähitellen kokonaiskuva selkenee. Elä rohkeasti! Sinulle käy hyvin.
KYSYMYS: Olen ollut miesystäväni kanssa 10 vuotta. Asuimme melkein 6 vuotta yhdessä ja olemme edelleen syvästi läheisiä, mutta viimeiset 3 vuotta olen töissä ulkomailla, vielä reilun vuoden. Luovuimme silloin yhteisestä asunnosta ja näemme harvoin. Siitä lähtien onni on koetellut miestä mm. vakituisen asunnon ja tulojen suhteen. Haluaisin nähdä hänellä menevän paremmin tai helpommin, ja tuen välillä taloudellisesti tai asioiden selvittämisessä. Joskus mietin tekeekö se hallaa, mutta toivon sydämeni pohjasta, että hyvä ihminen pääsisi vastaankäymisten kierteestä, jotka eivät ole itseaiheutettuja. Ne kuitenkin minun näkökulmasta hankaavat suhdettamme.
Koska asun uudessa maassa, minulla ei riitä rahkeet hänen tänne muuton järjestelyyn. Melkein erosimme pian muuttoni jälkeen, mutta olemme pitäneet kaukosuhdetta yllä. Jäi pieni trauma siitä, kuinka särkynyt hän oli silloin kun ehdotin eroa, ja pelkään aiheuttaa saman uudestaan - sekä itsekin katuvani, palasimmehan jo kerran yhteen. Nyt omat fiilikseni vaihtelevat. Minusta on vaikea sanoa millaista olisi taas asua yhdessä, mutta olen innostunut kun hän vierailee ja osaamme sopia harvat riitamme. Viesteilemme usein, arvostan miehen neuvoja ja huomiota. Mies on valmis yhteiseen tulevaisuuteen ja haluaa lapsen, itse olen epävarma realistisista asioista kuten toimeentulo. Lisäksi minulle läheinen perheeni ei pidä miehestä, enkä oikein itse viihdy miehen tuttujen seurassa. Meillä on erilainen kulttuuritausta, mihin olemme todella hyvin sopeutuneet ja kasvaneet. Se ei ole ongelman ydin.
Minua vaivaa erot elämänsuunnitelmissa ja kiinnostuksissa, ja pitkän tulevaisuuden kannalta erilaiset yhteiskunnassa selviytymisen mahdollisuutemme. Toisaalta mieheni hoitaa kodin, ja kokemukseni perusteella tiedän että hän olisi isänä aarre. Ennen kaikkea hän on luotettava, rennon positiivinen oman ailahtelevaisuuteni vastakohtana, ja kärsivällinen minua kohtaan. Tunnen olevani todella rakastettu ja arvostettu, mies hyväksyy minut sellaisena kuin olen. Koen huonoa omatuntoa, että annan hänen odottaa (paluutani ja vauvaa). Olemme yli kolmekymppisiä.
Joskus haluaisin erota, vähän kyllästyttää ja haaveilen itseäni paremmin tai yhtä hyvin menestyvästä miehestä joka sopii sosiaalisiin piireihini, mutta tajuan myös, että olemme oppineet tuntemaan toisemme. Minulla on ihmisenä todella arvokas kumppani eikä rahalla saa rakkautta - mutta riittääkö pitkä, syvä läheisyys yhdistämään miedät? Olisinkohan tyytyväinen perinteiseen malliin käännettynä, tienaava äiti ja koti-isä…
Kosmopoliitti
VASTAUS: Kiitos kirjeestäsi. Kerrot, että olette eläneet etäsuhteessa kolme vuotta, pidätte tiiviisti yhteyttä viestittelemällä ja miesystäväsi vierailee välillä luonasi ulkomailla. Suhteenne on edelleen syvästi läheinen. Mietit kuitenkin erovaisuuksianne kiinnostuksen kohteiden ja elämän suunnitelmien suhteen. Haaveilet miehestä, joka olisi enemmän samantyyppinen kuin sinä itse työelämän, menestyksen ja sosiaalisten piirien suhteen. Kerrot myös, että oma perheesi ei pidä miesystävästäsi. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla tästä lisää.
Kuvauksesi mukaan hän kuulostaa nimittäin unelmapuolisolta. Hän on luotettava, kärsivällinen ja positiivinen. Hän saa sinut tuntemaan itsesi rakastetuksi ja arvostetuksi ja hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Teillä on syvä läheisyys keskenänne. Kuulostaa todella upealta!
Kysymys onkin nyt siitä, millaisen kumppanin itsellesi ensisijaisesti haluat. Jos arvostat rakastavaa, turvallista parisuhdetta ja hyvää isää mahdollisille lapsillesi, hän on miehesi. Jos koet sellaisen kuitenkin vähän tylsänä ja kaipaat itsesi kaltaista puolisoa, hän ei ehkä sinulle riitä. Hankaluus on vain siinä, että yhdestä ihmisestä et voi saada kaikkea.
Teillä on jäljellä kaukosuhdetta enää yksi vuosi neljästä. Onko niin, että ennen paluutasi haluaisit päättää, jatkatteko sen jälkeen yhdessä vai erikseen? Jos päätät jatkaa hänen kanssaan, tee se siitä syystä, että rakastat ja arvostat häntä, ei siksi että pelkäät aiheuttaa hänelle pahaa mieltä. Jokainen ansaitsee tulla valituksi itsensä takia, ei säälistä.
Nyt kun asutte vielä toistaiseksi eri maissa, voit rauhassa tutkailla itseäsi ja sitä, mitä oikeasti toivot ja tarvitset. Visioi mielessäsi elämä yhdessä hänen kanssaan ja kaikkea sitä, mitä se elämä toisi tullessaan. Miten näet itsesi siinä kuvassa? Miltä se tuntuu? Mieti sitten se vaihtoehto, että eroatte, elät yksin ja olet vapaa etsimään toisen tyyppistä miestä. Millaisia mielikuvia se vaihtoehto nostaa mieleesi? Miltä ne tuntuvat?
Hyvään lopputulokseen pääsee, kun kuuntelee sekä sydäntään että järkeään. Silloin kun ne osoittavat samaan suuntaan, se suunta on oikea.
Toivon sinulle viisautta tehdä päätös, joka tuntuu itsesi ja elämäsi kannalta oikeimmalta.
KYSYMYS: Olen kohta 25-vuotias nainen, joka on ollut hieman yli neljä vuotta parisuhteessa. Kihlauduimme kaksi vuotta sittne syksyllä ja nyt olemme menossa naimisiin. Häihin on aikaa kaksi kuukautta. Olen pitkin suhdettamme aina välillä jahkaillut että onko hän minulle se oikea, vaikka hän on todella hyvä minulle. Hänessä on paljon sellaista, mitä mieheltä saatan toivoa; luotettava, rakastavainen, ymmärtäväinen, omaa saman arvot, haluaa samoja asioita, rakastaa minua ja hyväksyy tälläisenä kuin olen. Olen pari kertaa ihastunut toiseen mieheen (eri miehiin siis) tämän suhteen aikana, mutta aina pitänyt rajat flirttailussa ja todennut pian että mieheni on kumminkin se kenen kanssa haluan olla. Minulla on myös ihosairaus, joka saattaa vaikeuttaa seksin harrastamista, ja välillä on haitannutkin. Koin asian todella raskaasti, mutta mies on tukenut minua ja ollut todella ymmärtäväinen. Kuitenkin koen, ettei häneltä tule tietynlaista fyysistä kontaktia tai lämmittelyä seksiin. Syy voi tietenkin olla, ettei hän aina tiedä että missä kunnossa ihoni on, niin hän ei halua painostaa.
Tapasin nykyisen työni kautta miehen pikkujouluissa viime joulukuussa. Hän oli kohtelias, mukava, kehui minua ja loppuillasta piti kainalossaan. Kun sitten menin hyttiin lähti hän jälkikäteen perääni saatille. Hän yritti suudella, mutta minä väistin sen. Hän kunnioitti sitä. Seuraavana päivänä kuitenkin halusin liittyä hänen seuraansa. Lopulta vietimme loppu ajan yhdessä, ja jossain vaiheessa rohkaisin mieleni, ja suutelimme muutaman kerran. Hän oli jotenkin niin ihana ja kiehtova. Reissun jälkeen, pidin häneen viestitse yhteyttä, mutta hän ei ollut aktiivinen viestittelijä, joten luovutin. Meni aikaa, ennenkuin pääsin eteenpäin ja olin taas tyytyväinen ja luottavainen omaan suhteeseeni. Lähetimme hääkutsut vaikka välillä emmin asiaa, niin silloin se tuntui hyvältä ja oikealta.
Meillä oli kesäjuhlat yrityksessämme, johon tämä mies taas tuli. Lähdimme hyvin pian kahdestaan kiertelemään rauhallisempaan paikkaan, ja silloin tiesin heti mitä halusin. Suutelimme paljon, mutta mihinkään sen suurempaan emme ryhtyneet. Hän haluaa kunnioittaa suhdettani, ja pitää myös rajansa. Hän myös muistuttaa minua minun omasta elämästä tasaisesti, aina kun alan puhumaan tulevaisuudesta. Näin häntä myös seuraavina kahtena päivänä pikaisesti, jolloin taas suutelimme paljon, mutta raja meni siinä. Kerroin hänelle häistäni, mikä tuntui olevan hänelle ehdoton stoppi. Olen kuitenkin jonkin verran ollut häneen yhteydessä niin viestitse kuin puhelimitse, ja paljastui, että hän on kaikille yhtä nuiva vastaamaan viesteihin. Hän ei halua sanoa minulle mitään, mikä vaikuttaisi päätöksiini,ja yrittää perustella että minulla on oma elämä, jota ei tulisi rikkoa hänen takiaan, sillä hänen työkuviot vievät häntä ympäri suomea eikä hän asu suomessa. Näin ollen aikaa yhdessäoloon olisi hankala järjestää.
Jokin tässä miehessä vaan vetää niin puoleensa, etenkin siinä tavassa miten hän koskee, katsoo ja puhuu minulle. Huomaan että jotain sellaista kaipaan omassa suhteessani myös.
Omassa suhteessani vaivaa myös tietynlainen pelko kunnioittamattomuudesta. Mieheni, on humalassa joskus puhunut minusta todella ilkeästi kavereilleen ja kohdellut minua huonosti. Mikä taas on minulle kova paikka, sillä olen kärsinyt koko elämäni isäni alkoholismista ja koulukiusaamisesta. Koen, etten tiedä voinko luottaa hänen pitävän minun puolia aina.
Nyt mietin, että mitä teen. Tiedän, että tämän toisen miehen takia ei pidä hyvää suhdetta rikkoa, mutta olen alkanut miettimään että onko tässä kaikki mitä haluan ja tarvitsen. Eniten koen, että se etten alussa ollut niin täysillä ihastunut mieheeni, lähinnä ulkonäöllisistä syistä ongelmaksi ja sen että koen jonkin tietyn kipinä puuttuvan. Sen tunteen mikä tämän toisen kanssa tulee, se ettei pysty pitämään näppejään erossa. Olen alkanut miettimään, että pitäisikö minun jäädä tähän hyvään, mutta jollain selittämättömällä tavalla väärältä tuntuvaan suhteeseen ja lähteä etsimään tätä kipinää. Ennen kun olen kiinnostunut näistä miehistä, jotka ovat vieneet jalat altani, ei suhteista ole tullut mitään, ja koen sen niin, etten minä riittänyt heille. Siksi myös tämä nykyinen mieheni tuntui hyvältä valinnalta kaikkien muiden hyvien puolien lisäksi, ettei se ollut sellaista tunne ilotulitusta aluksi, jolloin koin että tämä voisi siis toimia, ehkä tälle kelpaan. Lisäksi epävarmuuttani lisää tämä iho-ongelmani kiusallisella alueella.
Naimisiin meno on alkanut ahdistamaan päivä päivältä enemmän, jotenkin koen vapauteni katoavan, ja että sen jälkeen muutun muiden silmissä tylsäksi, jonkun toisen vaimoksi. Pelkään, että teen virheen ja tyydyn johonkin, kun kuvittelen, että suhteen kuuluisi tuntua siltä, miltä nyt tuon toisen kanssa tuntuu. Olen puhunut miehelleni ja kertonut ihastuksestani. Kuitenkaan en ole kertonut suutelemisesta enkä sitä missä mieheen olen tutustunut, eikä hän ole sitä minulta kysynytkään. Mies on ollut ymmärtäväinen, jopa liiankin, kertoo että on varma, mutta ei halua mennä naimisiin mikäli minä en ole varma, ja odottaakin nyt minun päätöstäni. Hän sanoo, että voimme myös lykätä häitä jos siltä tuntuu. Hän myös tietää, että jahkailuni saattaa johtua myös tästä ihastuksestani. Pelkään molempia päätöksiä, vaikka tiedän että jos häitä lykätään, siinä on vielä kaikki mahdollisuudet, mutta jotenkin se tuntuu epäonnistumiselta ja muiden puheet ja muille selittely ahdistaa, etenkin kun kutsut on lähetetty ja suurin osa ihmisistä on jo ilmoittautunut. Pelkään että epäröintini johtuu siitä, etten ole varma onko hän se minun oikeani, ja haluanko todella olla hänen kanssaan. Lisäksi välillä mietin, että jos häitä lykätään, jää minulle ja ihastukselleni jonkin näköinen takaportti, joka häiden myötä sulkeutusi jo ihastukseni periaatteiden takia, sekä sen takia että niin kuuluu tapahtua. Kuitenkin ero miehestäni tuntuu pahalta, ja väärältä. Mutta samalla, huomaan kaipaavani vapautta, mitä kyllä saan paljon suhteessamme harrastuksenikin muodossa (käyn yksin tansseissa joka viikko 1-3 kertaa viikossa), mutta jotenkin sellaista, ettei tarvi selitellä kenellekään ym. Vaikken nytkään joudu selittelemään.
Olen myös tietoisesti työntänyt miestä kauemmas itsestäni ja vähentänyt läheisyyden osoituksiani, jotenkin pelkään että silloin suljen jotain pois, jos uskallan olla tässä ja nyt onnellinen hänen kanssaan. Myös nyt viime aikoina sen takia, kun tunteet ovat epävarmat, en halua antaa signaaleja että kaikki on hyvin.
Eli, ongelmat johtuvat minusta, ja siitä etten itse tiedä mitä haluan. Pelkään kaikkia mahdollisia ratkaisuja, ja koen tästä valtavaa ahdistusta, kun päätös häistä tai niiden perumisesta pitäisi tehdä oikeasti pian. Mies on nyt tällä hetkellä viinan haku reissulla, mutta sanoi, että sekään ei haittaa, että kyllä ne sitten hukattua saadaan, jos häitä ei tulekaan. Tavallaan eilen sain yhteisen päätöksen ihastukseni kanssa siitä, että meidän suhteemme tuskin tulisi toimimaan pidemmän päälle, mutta silti, en voi olla ajattelematta ja haaveilematta siitä. Samalla kuitenkin mietin, kuinka etuoikeutettu olen ja kuinka onnellinen minun pitäisi nyt olla ja ihmettelen, miksi teen tilanteesta niin hemmetin hankalan, enkä anna itseni olla onnellinen. miten saan tämän ainaisen jossittelun loppumaan? Mistä tiedän mikä on oikea ratkaisu? Myös se mietityttää, että pappani on luvannut saattaa minut alttarille, ja mikäli nyt en mene naimisiin, voi tämä mahdollisuus olla viimeinen pappani saatolle. Tiedän ettei naimisiin meno muuta mitään, mutta silti tuntuu, että kohdallani se muuttaa kaiken ja vie vapauteni sekä viehättävyyteni.
Entä jos?
VASTAUS: Kiitos kirjeestäsi! Voin hyvin kuvitella, miten ahdistavalta tilanteesi tuntuu. Häät ovat tulossa ihan pian ja sulhanen odottaa vastaustasi siihen, että menettekö silloin naimisiin vai ei. Tosi hyvä, että mietit tätä ratkaisua kunnolla, sillä asia on tärkeä.
Kerrot, että olet neljä vuotta kestäneen suhteenne aikana pohtinut toistuvasti, että onko miesystäväsi sinulle se oikea. Hän on hyvä sinulle ja täyttää monta kohtaa ihanneaviomiehen toivelistassasi. Hän on tukenut sinua sairautesi kanssa ja ollut ymmärtäväinen. Mutta kipinä puuttuu ja koko suhde tuntuu väärältä. Toisaalta myös ajatus erosta tuntuu väärältä.
Miesystäväsi on varma tunteistaan ja haluaa kanssasi naimisiin. Ymmärrettävästi tietenkin vain siinä tapauksessa, että sinä itsekin haluat sitä. Se onkin erittäin oikeutettu toive. Mitenköhän se, ettet ole aina ollut varma siitä, onko hän se oikea ja haluatko olla hänen kanssaan, on mahtanut vaikuttaa mieheesi? Voisiko huono käytös juovuspäissä kaveriporukassa olla ilmentymää tästä? Tunnette molemmat epävarmuutta, mutta eri syistä.
Mietit luottamusta ja kunnioitusta. Ne ovatkin tärkeitä asioita parisuhteessa. Mahtaakohan miehesi miettiä näitä samoja asioita? Näistä teidän olisi jutella yhdessä.
Olet kokenut aiemmin, ettet ole ollut riittävän hyvä niille miehille, joista olet ollut kiinnostunut, mutta miesystävällesi kelpasit. Se kuulostaa vähän tyytymiseltä. Onko niin, että edelleen ajattelet, että haluaisit mieluummin jotain muuta, jotain ”parempaa”? Mietit, saatko tästä suhteesta kaikkea sitä, mitä haluat ja tarvitset. Mitä se on, mitä haluat ja tarvitset? Tee vaikka lista itsellesi ja mieti painotuksia, mitkä ovat niitä kaikista tärkeimpiä asioita sinulle. Muista kuitenkin, että koskaan yhdestä ja samasta ihmisestä et voi saada kaikkea.
Kolmeen kertaan mainitset pelkääväsi, että naimisiin meno vie vapautesi. Samoin pelkäät, että se laskee arvoasi muiden miesten silmissä. Se kertoo minulle, ettet ole vielä valmis sitoutumaan. Ajatus loppuelämästä yhdessä miesystäväsi kanssa ei tee sinua onnelliseksi vaan ahdistaa. Kaipaat muiden miesten huomiota ja sitä kipinää, jonka joku muu voisi sinussa sytyttää. Ymmärrät varmasti itsekin, että se ei kerro varsinaisesti vaimomatskusta.
Sanot, ettei naimisiin meno muuta mitään. Kyllä se muuttaa. Se on vahva sitoutumisen osoitus, joka liittää teidät juridisesti yhteen yhteiskunnan silmissä. Jos et ole varma haluatko sitä, kannattaa todellakin miettiä vielä. On kaikin tavoin mukavampaa järjestää uudet häät joskus myöhemmin, jos siltä tuntuu, kuin hakea avioeroa. Häpeää liittyy sekä häiden perumiseen että eroamiseen, joten älä tee päätöstäsi sen perusteella. Sekään vaihtoehto, että elät avioliitossa tyytymättömänä ja jotain muuta haikaillen, ei ole hyvä teille kummallekaan. Naimisiin ei kannata mennä, jos sitä ei oikeasti halua.
Toivon sinulle viisautta ja rohkeutta valita se tie, joka tuntuu oikeimmalta. Toivon, että voisit sallia itsesi olla onnellinen.
KYSYMYS: Miksi poikaystäväni ei ota minua mukaan minnekkään ? Johtuuko siitä,että hänellä on vakava masennus ? Ollaan nyt siis seurusteltu n. 7 kk ja välissä on ollut taukoja 2 kertaa.
VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Kieltämättä voi tuntua varsin ikävältä jos haluisit tehdä poikaystävän kanssa asioita yhdessä enemmän, mutta hän ei niinkään. Yksi parisuhteen tärkeä elementti on kokemus siitä, että jaamme yhdessä elämää ja meille syntyy yhteistä historiaa, että on jokin ”me”. Miten poikaystäväsi mahdollisesti reagoi siihen, jos tuot esille pettymyksesi siitä, ettei hän pyydä sinua mukaan omiin menemisiinsä ja haluaisit viettää enemmän aikaa hänen kanssaan?
Sekin lienee fakta, että ihmisillä voi olla hyvin erilaisia odotuksia ja käsityksiä kuinka intensiivistä yhdessäoloa kumppaniltaan toivoo. Oman ja yhteisen ajankäytön suhteesta on hyvä käydä keskustelua. Miten paljon kumpikin on valmis tulemaan toista vastaan, jos ajatukset tässä kohtaa poikkeavat suuresti.
En suoraan sanoen osaa ottaa kantaa siihen, miten poikaystäväsi vakava masennus vaikuttaa hänen toimintaansa – mitä poikaystäväsi itse vastaisi tähän kysymykseen? Se mitä pohdin, on mainitsemasi tauot suhteessa. Ymmärrettävästi tällaiset katkokset suhteessa luovat turvattomuuden tunteita ja monesti toiveen siitä, että voisi olla varmempi siitä, että ollaanko yhdessä vai ei. Epävarmuus suhteen jatkuvuudesta on varmasti riidoille ja erimielisyyksille altistava tekijä.
Mikä tilanne mahtaa olla nyt? Onko suhteenne nyt vakaammalla pohjalla – jos ei, niin minkälaisia mahdollisia esteitä on sille, että voisitte sitoutua suhteeseen enemmän? Mikä suhteessa pitäisi olla ehkä toisin, että siihen voisi turvallisesti asettua? Tämä on tällaista pohdiskelua ehkä tiedä koskettaako se teidän tilannettanne lainkaan.
Tällaisia ajatuksia syntyi viestistäsi – toivottavasti niistä on jotain iloa :)
