KYSYMYS: Olen 13 vuotias tyttö ja olen ollut yhdessä 3kk poikaystäväni kanssa, joka on 16 vuotta.
Me tehtiin iso virhe ja nyt meidän vanhemmat haluavat että me erotaan eikä nähdä ollenkaan enää ikinä.
Me kuitenkin tykätään toisistamme paljon ja haluttais jatkaa suhdetta.
Ollaan mietitty, että voitais nähdä salaa vaikka koulun jälkeen kahen tai kolmen viikon välein noin 1 - 2 tuntia kerralla koko meijän suhteen ajan tästä lähtien, että meijän/mun vanhemmat ei epäilisi mitään.
En tiedä että kannattaisiko kuitenkaan sellainen suhde että nähään harvoin ja vähän aikaa ja siinäkin on kuitenkin iso mahollisuus että jäädään kiinni. Poikaystäväni on sitä mieltä että se ei rappeuttais meijän suhdetta, mutta jos se ei toimisi niin erottais.
Nää viimeset 3kk ollaan voitu nähä melkeimpä milloin vain ja viikkokin on tuntunut aika pitkältä ajalta olla erossa toisistamme.
Jos me erottais nytten, nii se tuntuis paljon rankemmalta, kun tuntuu et meil olis voinu olla pieni mahollisuus jatkaa. Että vaikka jäätäis salaa näkemisistämme kiinni, niin silloin olisi ehkä vähän helpompi erota kun tietää, että eihän tässä mitään olisi pystynytkään enää tekemään. Kun niin sanotut "oljenkorret" on käytetty. Tuntuu kuitenkin pahalta erota joka tapauksessa, koska ei näin hyvää suhdetta saa helposti mistään.
Kannattaisiko erota heti nytten vai yrittää jatkaa senkin uhalla, että mun vanhemmat tajuu sen ja ne ei tyyliin luota muhun enää pitkiin aikoihi, enkä tulisi näkee poikaystävääni enää ikinä (siis jos jäädään kiinni)? Vai onko muita ideoita miten meidän suhdetta voisi jatkaa ilman että meidän vanhemmat tietävät asiasta?
Kiitos jo etukäteen vastauksista.
Annika S
VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Olette joutuneet poikaystäväsi kanssa tilanteeseen, jossa lukemattomat nuoret ovat aikojen saatossa olleet: Nuori rakkaus ja vanhemmat, jotka asettavat tälle rajoituksia tai eivät hyväksy sitä. Yleensä vanhempien kieltoihin sekä rajoituksiin liittyy huoli sekä tarve, myös velvollisuuskin suojella lastaan, erityisesti kun tämä ei ole täysi-ikäinen.
Huomaan, että ihan itsekin pohdit viisaasti asiaan liittyviä erilaisia puolia. Tuntuu ymmärrettävästi pahalta ja rankalta erota, kun välillänne on paljon tunteita. Toisaalta, jos yrität säilyttää läheisyyttä poikaystävääsi tapailemalla salaa, se tuo epäluottamusta ja etäännyttää sinua vanhemmistasi. Se saattaa myös rasittaa sinun ja poikaystäväsi välistä suhdetta koska tilanteisiin liittyy valhetta ja salailua toisaalla. Ikäsi puolesta olet vielä pitkään riippuvainen vanhempiesi tuesta ja turvasta, joten siksikään en kannusta sinua toimimaan tavalla joka lisää ristiriitoja ja epäluottamusta välillenne. He ovat kuitenkin sinua lähellä olevat ihmiset, jotka mitä todennäköisimmin pysyvät, erimielisyyksistänne huolimatta, rinnallasi silloinkin, kun muut ihmissuhteet vaihtuvat. Luuletko, että poikaystäväsi, joka on sinua kolme vuotta vanhempi, ymmärtää miten erilaisessa tilanteessa te olette ikänne puolesta omiin vanhempiinne? Hän on jo selvästi lähempänä itsenäisyyttä ja täysi-ikäisyyttä.
Mietin, ovatko vanhempasi kieltäneet kaiken yhteydenpidon väliltänne? Voisiko joku vaihtoehto olla, että ette tapaile mutta voitte olla yhteyksissä viestein? Tällöin voisitte katsoa, miten tilanne menee eteenpäin ja mahdollisesti rauhoittuu. Voisitte silloin myös rauhassa tutkia sitä, miten kaikki nyt tapahtunut vaikuttaa teidän välisiin tunteisiin.
En kannusta sinua enkä ketään muutakaan tekemään ihmissuhteissaan mitään salassa. Kaikkien ihmissuhteiden keskeinen perusta on luottamus. Siihen kannattaa aina pyrkiä, vaikka aina se ei ole helppoa ja virheitä sattuu. Salaaminen ja valehtelu etäännyttävät ihmistä muista ihmisistä, myös itsestään.
Ymmärrän hyvin, että mielesi on nyt kovin ristiriitainen ja hakee ratkaisua joka suunnasta. Ehkä se löytyy parhaiten ajan kanssa.
KYSYMYS: Olen ymmälläni meneillä olevaan suhteeseen mieheen, jonka kanssa seurustelin joskus teininä. Nyt keski-iässä aloimme yllättäen kirjoittelemaan tiiviimmin, jota kestänyt nyt noin neljä kuukautta. Kirjoittelu on ollut kaikkien vuosien varrella enemmän ystäväpohjaista kuulumisten vaihtoa kerran pari vuodessa, sillä molemmilla on kulkeneet omat perhe-elämät ja opiskelut tahoillaan lähes samaa kaavaa. Samoin molempien syvällinen kyky keskustella asioista ja molempien erot ex-aviopuolisoista ovat tuoneet molemmille vertaistukea vaikeassa elämäntilanteessa ja pitänyt meidät yhteydessä.
Tällä hetkellä olen kulkenut sinkku-statuksella kolmisen vuotta, mutta miehellä on suhde, jota kutsuu tapailuksi. Kun kuulin tästä, olin valmis vähentämään kirjoittelua ja tapaamisia ja jättämään heidät rauhaan, mutta todellisuudessa mies on se, joka haluaa tavata ja pitää yhteyttä päivittäin. Minulle se sinänsä sopii, koska itse en tee siinä mitään väärää ja hänen kanssaan mukava jutella. Taustalla kuitenkin vaivaa tämä miehen olemassa oleva suhde. Vaikka se tapailusuhde onkin, niin silti en usko sen olevan platoninen. Ennemmin uskon sen olevan oikea seurustelusuhde, jota kestänyt oman aikansa. Silti ihmetystä riittää myös miehen halu viedä minua kesärientoihin, kuten mökille, teatteriin tai syömään. Tapaillessa emme muutamilla ensimmäisillä kerroilla pussailleet tai muutakaan tunne asiaa ilmaisseet. Ne vain vaivihkaa tulivat kuvioihin alkaen poskipusuista ja viime kerralla yllätyin hänen ns. "etenemisestään" suudelmiin. Kuten kirjoituksestani huomaat, niin meidän eteneminen on ollut lähes olematonta. Olen sanonut, että minä en tässä ystävyydessä tee mitään aloitteita, enkä edistä tätä mitenkään, niin kauan, kun hänellä on olemassa joku, että kaikki on hänestä kiinni.
Kysymykseni lähtee suunnilleen siitä, etten ole suorista kyselyistäni huolimatta saanut häneltä selkeää vastausta siihen, mitä hän syventyneestä ystävyydestämme haluaa ja miksi haluaa pitää päivittäistä yhteydenpitoa, vaikka hänellä suhde on? Hän ei kuitenkaan vaikuta pettäjätyypiltä, koska kokemukseni mukaan sellaiset toimivat ja puhuvat ihan eri tasolla. Tämä ei ole vihjannut edes mitään intiimiä saatikka toiminut siihen suuntaan.
Tapauksessa on myös paljon ristiriitoja, kuten se, että hänen tapailusuhteen nainen melkein asuu hänen luonaan, mutta silti hänen sukulaisensa ei tiedä suhteesta (?). Talossa asuu myös hänen lapsensa, eli erikoista, etteivät lapset puhu isänsä suhteesta muille sukulaisille (?). Sitten viime syksynä hänen FB valokuvissaan oli kihlakuva, jota hänen sisaruksensa oli kommentoineet onnitteluilla, mutta nyt tiiviimmän kirjoittelun aikana se kuva on yllättäen hävinnyt. Tästä tulee mieleen väkisinkin, että mies on (tai on ollut) kihloissa tämämän naisen kanssa. Hän on sanonut, etteivät tapaa niin usein, koska naisella on omat työt ja lapsi kauempana. Oma tunne on, että heillä on jotain syvällisempää, josta mies ei halua puhua tai haluaa antaa siitä kevyemmän kuvan, kuin mitä se on.
Itse olen valmis laittamaan ystävyyden vähemmälle yhteydenpidolle ja jatkaa kumpikin tahoillaan omaa elämää, mutta hän on aina keksinyt jotain jutun aihetta, josta ollaan taas keskusteltu jne. Eli selkeästi hän ei ole valmis vähempään yhteydenpitoon. Jos hän olisi täysin sinkku, niin silloin olisin varmaan edistänyt ja katsonut johtaako tämä mihinkään pidemmälle, mutta nyt kuljen omasta halusta jarru pohjassa.
Miltä tämä keitos ulkopuolisen silmin vaikuttaa? Osaisiko joku mies vastata miksi mies käyttäytyisi näin?
Uusioneiti 41v.
VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Kerrot olevasi 41-vuotias uusioneiti (hieno uussana!), joka on tällä hetkellä päivittäisessä ”kirjoittelusuhteessa” teini-iän poikaystävään. Vuosien varrella kirjoittelu on ollut kaverillista kuulumisten vaihtoa ja viime vuosina olette toimineet toisillenne vertaistukena erokriiseissänne. Nyt olette tavanneet muutaman kerran ja kiltit poskisuudelmat ovat vaihtuneet suudelmiin. Olisit kiinnostunut katsomaan voisiko suhde vanhan poikaystävän kanssa onnistua, mutta sinua häiritsee se, että mies on tahollaan ”tapailusuhteessa” toiseen naiseen. Epäilet miehen suhteen olevan syvemmän kuin mitä hän antaa ymmärtää ja hänen jopa osittain asuvan naisen kanssa. Mies välttelee suoria keskusteluja asiasta ja teidän suhteenne määrittelystä. Epämääräisyyttä lisää facebookissa ollut kihlakuva, joka on poistettu. Olet yrittänyt rajata yhteydenpitoa ja antaa tilaa miehen toiselle suhteelle ja olet selkeästi ilmaisut, ettet ole aktiivinen hänen suhteeseensa. Mies kuitenkin haluaa olla yhteydessä sinuun ja onkin päivittäin keksien aina jotain keskusteltavaa.
Kysyt osaisiko joku mies vastata siihen, miksi mies käyttäytyy näin. Tällä viikolla vastausvuorossa ei ollut miesperheneuvojia, mutta toivottavasti mietteeni edistävät pohdintaasi. Miesten kommentteja saat toivottavasti nettikeskustelun kautta. Se, että mies pitää yhteyttä päivittäin sinuun, on mielestäni aika selkeä merkki siitä, että mies on kiinnostunut sinusta eikä ole kunnolla sitoutunut toiseen suhteensa. Jokin häntä kuitenkin pitää siinä suhteessa. Yhteisiä lapsia suhteesta ei ole eivätkä miehen lapset puhu sukulaisille isänsä suhteesta tähän naiseen. Kovin julkiselta parisuhde ei tämän tiedon valossa vaikuta, mutta toisaalta facebookin kihlakuva kertoo jotain muuta. Kovin rohkeasti hän näyttäytyy sinun kanssasi julkisilla paikoilla, jos hän on vakiintuneessa parisuhteessa.
Heittelen tässä joitain ajatuksia siitä, mistä vastaavissa ”epämääräisissä suhdetilanteissa” yleensä on kyse. Voisiko olla niin, että hän ei uskalla lopettaa suhdetta ennen kuin on varma tunteistaan sinua kohtaan ja sinun tunteistasi häntä kohtaan? Tai jos hän kokee jollain tavalla olevansa sidottu huonovointiseen parisuhteeseensa, hän ehkä hakee suhteen ”pientä viatonta piristystä”, joka auttaa jaksamaan parisuhdearjessa Kerrot, että hän ei vaikuta pettäjätyypiltä. Oletteko keskustelleet yleisellä tasolla uskollisuudesta parisuhteessa? Mitähän hänelle tarkoittaa käsite ”tapailusuhde?”. Mietin onkohan hän tällä hetkellä etsimässä vakavaa suhdetta vai haluaako vain kirjoitella tai tapailla ihmisiä? Kirjoitteleekohan hän muiden kanssa? Mietin milloin ja mistä syystä mies on eronnut lastensa äidistä. Olisiko erosta jäänyt jotain vaikeutta sitoutua uuteen suhteeseen? Kaikkein tärkeimpiin kysymyksiin eli mitä hän tuntee sinua kohtaan ja miten hän määrittelee teidän suhteenne, mielestäni ansaitset vastauksia! Vastaamatta jättäminen tai kiertely asiassa ovat usein pahimpia tapoja reagoida toisen kysymyksiin. Jopa sen sanominen ääneen, että hän ei ole varma tunteistaan tai epävarma sen suhteen mitä haluaa, todennäköisesti helpottaisi sinua.
Sinuun liittyen mieleen tulee myös kysymyksiä. Onko sinulla ollut muita suhteita kolmen vuoden sinkku-aikana? Oletko miettinyt minkälaisen miehen haluat? Mihin teinisuhteenne aikoinaan loppui? Mikä tässä miehessä kiehtoo sinua? Oletko sinä rakastunut häneen? Mikä teitä yhdistää erokokemusten lisäksi? Olet hienosti ja järkevästi asettanut omat rajasi. Olet kertonut hänelle ettet aio olla aktiivinen hänen suhteensa, niin kauan kuin hän tapailee tätä toista naista. Jatkat yhteydenpitoa, koska se sopii sinkkuelämänvaiheeseesi ja tuntuu mukavalta. Oletko miettinyt kuinka kauan aiot hyväksyä tilanteen tällaisena? Kuinka pitkälle olet valmis etenemään eli mitä tapahtuu seuraavilla treffeillä? Mitähän tapahtuisi jos sanoisit, että et aio enää tavata etkä kirjoitella hänen kanssaan, koska et halua olla ns. toinen nainen? Muuttaisikohan se asetelmaa jotenkin tai edes avaisi hänen sanallista arkkuaan?
Toivottavasti saat selkoa tilanteeseen! Mukavaa kesää sinulle jarrut päällä tai kaasua painaen, sinkkuna tai parisuhteessa!
KYSYMYS: Minulle ja vaimolleni tuli asumusero elokuussa ja syyt siihen oli minun alkoholinkäyttö ja sen myötä kaikenlainen salailu, vaikka toki vaimo oli pettänyt minua noin vuosi aiemmin.
Eroa ei olla vielä laitettu vireille… Meillä on viisi ihanaa lasta. Raha-asiat ovat olleet todella huonosti jo useamman vuoden. Me ollaan oltu naimisissa kahdeksan vuotta ja yhdessä jotain 11 vuotta.
Mä haluaisin meidän jossain vaiheessa palaavan yhteen ja olenkin valmis omalta osin hoitamaan asiani kuntoon ja odottamaan vaikka usean vuoden, koska rakastan häntä niin paljon. Mutta tuntuu niin pahalta, että vaimoni on joka kerta viihteellä, kun sillä on vapaa viikonloppu ja vähintään yhden miehen kanssa. Häntä on pienenä kiusattu koulussa ja haukuttu rumaksi ja niin edelleen, ja muutenkin nuorena ei ole saanut juoda ja ollut tiukemmat säännöt..
Mitä minun pitäisi tehdä, kun haluan vaimoni takaisin?
Haikaileva, 27
VASTAUS: Kiitos viestistäsi! Kirjoitat monenlaisista vaikeuksista: alkoholin käytöstä, salailusta, uskottomuudesta ja rahahuolista, jotka ovat vaikuttaneet tämänhetkiseen asumuseroon vaimosi kanssa. Teillä on viisi lasta. Et kirjoita siitä, minkä ikäisiä lapsenne ovat. Mietin, miten lapset pärjäävät vaikeassa tilanteessanne? Miten olette järjestäneet esimerkiksi käytännön asiat lastenne kannalta? Miten heille mahdollistuu asumuseronne aikana suhde molempiin vanhempiin?
Viestistäsi välittyy se, miten tärkeä vaimosi on sinulle. Kirjoitat rakastavasi häntä paljon, mikä on ymmärrettävää. Olette olleet pitkään yhdessä. Yhteiset elämänkokemukset ja lapset yhdistävät sinua ja vaimoasi väistämättä. Jäin miettimään sitä, että olet omien sanojesi mukaan valmis odottamaan vaimoasi vaikka usean vuoden ajan. Tietääkö vaimosi tämän, ja mitkä ovat hänen tunteensa sinua kohtaan? Kuinka paljon olette keskustelleet asumuseron aikana kummankin tunteista, toiveista ja tulevaisuuden suunnitelmista?
Kirjoitat vaimosi juhlivan paljon ja tapailevan muita miehiä, mikä huolestuttaa ymmärrettävästi sinua. Synnyttääkö vaimosi käytös huolen lisäksi myös muita tunteita? Kenen kanssa voit puhua vaikeasta tilanteestasi? Etsit vastauksia vaimosi käytökseen hänen lapsuutensa tiukoista säännöistä ja koulukiusaamisesta. Haluat tällä tavoin ymmärtää vaimoasi, mitä pidän arvokkaana. Hänen käytöksensä viittaa joka tapauksessa siihen, että hän ei ole ainakaan vielä valmis palaamaan luoksesi. Rohkaisen sinua miettimään, miten pitkään olet valmis odottamaan ja mitkä ovat odottamisen motiivit. Luen viestistäsi, että sekä sinä että vaimosi joudutte luopumiskysymysten äärelle. Pohdin, yritättekö ratkaista luopumisen surua kumpikin omalla tavallanne: sinä jäämällä odottamaan ja vaimosi etsimällä tilapäistä lohtua muista miehistä.
Toivon, että voisitte puhua asumuseron herättämistä tunteista ja toimintatavoista sen aikana. Ennen kaikkea toivon, että löytäisitte erotilanteen aiheuttamalle luopumisen surulle riittävästi tilaa. Vasta sen jälkeen pidän mahdollisena sen kysymyksen miettimistä, olisiko yhteen paluunne mahdollinen.
Kaikkea hyvää sinulle ja läheisillesi! Perheneuvoja Joona
