Kun tein ensimmäistä kertaa vispipuuroa, siitä tuli taivallisen hyvää. Olen tehnyt sitä varmasti kymmenen kertaa tuon ensimmäisen kerran jälkeen ja olen joka kerta onnistunut lopputuloksessa. Tänään inspiroiduin jälleen leikkimään kodinhengetärtä ja rupesin aamulla väsää vispipuuroa.
Laitoin veden kiehumaan, lisäsin sekaan pussillisen puolukoita. Sekoitin kiehuvan sörsselin sekaan mannaryynit, sekoittelin ja hämmensin, annoin olla, hämmensin lisää ja pistin koko paskan parvekkeelle viilentymään.
Kun keitos oli viilentynyt otin sen monitoimikoneeni käsittelyyn ja vatkasin siitä ”kuohkean” Siitä ei tullut lasta eikä paskaa, mutta pistin koko purkin jääkaappiin odottamaan vetäytymistään. Kävin kaupungilla ja tulin kotia kieli poskella odottaen pääseväni ahmimaan herkullista vispipuuroa. Vaan mitä vielä, kuten kerrotaan moni kakku on päältä kaunis, aivan kuten minun puuroni. Se näytti päältä söpön kuohkealta, mutta kun otin sitä kauhallisen alta paljastui löysää ja pahaa puuroa. Heitin koko höskän roskiin vitutuksissani. Ihan epistä, olisin halunnut vispipuuroa:(