Ai että mua ärsyttää ihmiset, jotka kulkevat aina keskellä katua, keskellä käytäviä, keskellä polkuja. Mikä saa ihmisen kävelemään kuin euroopan omistaja keskellä kaikkea? Tai parkkeeraamaan autonsa kävelykadulle – keskelle katua ja avaamaan auton ovet – siten ettei sivuista mahdu kulkemaan auton ohitse muuta kuin puskien kautta.
Toinen ihmisryhmä, jota en ymmärrä, ovat nämä jotka kulkevat aina koko kadun leveydeltä kavereidensa kanssa ja auta armias, jos erehdyt heille soittamaan fillarin kelloa, sitten on helvetti irti. Kuinka röyhkeät pyöräilijät ajavat kuin päättömät kanat ja säikäyttävät kaikki hyvin käyttäytyvät kävelijät. Muutaman kerran tullut huutoa ”TÄMÄ ON KÄVELYKATU”, kun olen polkupyörällä mennyt hissukseen jonkun ohitse, tosin ensin hyvissäajoin ilmoittamalla kellolla, että takaa tulee fillari. Harmikseni en ole muutamalla kerralla tajunnut, että tie on kävely/pyöräilytie, joten olen joutunut nielemään kiukkuni koska en ole voinut ilman varmuutta ruveta kellekään räyhäämään. Mutta silloin kun olen varma siitä, etten ajele väärillä teillä, silloin huomautan asiasta vittumaiseen sävyyn.
Ja kolmas ihmisryhmä, jota on mun vaikea käsittää, niin jonottajat. Ja näitähän Suomessa piisaa. Mitä pitempi jono, sitä houkuttelevampi se näyttää useille tahoille olevan. Tämä asia on jaksanut ihmetyttää jo useiden vuosien ajan eikä ihmetykselle näytä tulevan loppua. Suomalaiset vaan tykkää jonottaa. Itse kyllä mielummin valitsen aina sen takimmaisen ja sen lyhyimmän jonon, kuin sen ensimmäisen ja pisimmän.
Miksi ihmiset ovat niin tyhmiä?