Alan hiljalleen huolestumaan itsestäni, kun tulee outoja mielihaluja vähän väliä. Milloin tekee mieli halata jotain, saada oma iiiiiiso puutarha jonne voi istuttaa paljon erilaisia paprikoita, tomaatteja, yrttejä, kurkkuja ja salaatteja, milloin pitää kesäloma kesälomana ja milloin mitäkin.
Uusin outo mielihalu on päästä ulkomaille, mieluiten jonnekin lämpimään. En ole koskaan ollut lämpimän ystävä, mutta nyt tänä kesänä on jotenkin kaivannut lämpimiä säitä, ei sen takia että on niin kylmää ja sateista, vaan sen takia että on keksinyt kesäisille ilmoille kehittävää puuhaa ja on oppinut nauttimaan auringosta. Ja on huomannut sen, että auringonvalolla on piristävä vaikutus.
Viime talvi oli niin masentavan synkkä, ettei se tuntunut päättyvän milloinkaan. Alan hiljalleen ymmärtämään ihmisiä, jotka menevät talvilomallaan ulkomaille. Kaamosmasennus on jotain kamalaa.
Juttelin tuossa jo alustavasti mahdollisen matkaseuralaiseni kanssa, että voisi talvilomalla katsoa jonkun äkkilähdön ja käydä jossain kauempana. Kaipa sitä voisi etukäteen hieman jo kattella maita, mitkä voisi kiinnostaa. Olisi kiva mennä sellaiseen paikkaan, josta saa oikein tulista ja hyvää ruokaa ja josta voisi ostaa tuliaisiksi tuoreita mausteita. Eikä hyvä punaviinikään olisi pahitteeksi. Tosin mun tuurilla saan heti jonkun vatsapöpön ja oksentelen koko loman ajan. Pitänee karaistaa vatsaa syömällä pilaantuneita ruokia ja juomalla suoraan Vantaanjoesta vettä x)