Eilen illalla mennessäni nukkumaan mietin lukemaani lehtijuttua vanhustenhoidosta.
Eräs omainen ihmetteli, miksi miksi hänen 1917 syntynyt tätinsä ei ole tiputuksessa, koska hän selkeästi on nestehukkaa kärsimässä.
Hoitaja vastasi tähän jotakuinkin näillä sanoilla: no mutta hänhän on jo 1917-vuonna syntynyt.
Eikä tämä hoitaja saanut laittaa potilaalle tippaa, koska lääkäri ei ollut paikanpäällä. Potilas menehtyi muutamia tunteja tuon jälkeen ja seuraavana päivänä omaiset saivat kuulla, että lääkäri oli päättänyt muutamia päiviä aiemmin, ettei potilasta enää hoideta. Ainoa ”ravinto” jota potilaalle annettiin oli morfiini. Jos omaisille oltaisiin asiasta kerrottu, silloin kun moinen hoidonlopettamispäätös oli tehty, he olisivat vieneet potilaan muualle hoitoon. Eikä hänen olisi tällöin tarvinnut nääntyä kuoliaaksi. Hän olisi saanut arvokkaamman kuoleman, eikä mitään hidasta nääntymiskuolemaa.
Kamalaa ajatella, että meidän syntymäaikamme määrää, milloin meitä ei enää ajatella ihmisinä vaan yhteiskunnan rasitteena joista on päästävä eroon mahdollisimman pian-keinoilla millä hyvänsä.