[LAINAUS Tuplis]
Jos joku sanoo luonne, hän todennäköisimmin on suhteessa parhaan ystävänsä kanssa, sukupuoleen katsomatta.
http://www.city.fi/keskustelut/view.php?id=52461&total=154&offset=0
[/LAINAUS]
Tuli tuosta Tupliksen kommentista mieleen se, että voiko jotku ihmiset olla hyvässä parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole myös heidän paras ystävänsä? Itseasiassa olen tuota asiaa jo aiemminkin pohtinut.
Mulla meni reilu 20 vuotta aikaa oppia avautumaan (ei, en tarkoita pään rääpimistä tuolla, vaan henkeviä juttuja) tietynlaisista asioista läheisilleni. En ole koskaan omistanut sanan varsinaisessa merkityksessä ”parasta ystävää” tai no koskaan on väärä sana, koska nykyään voin jo väittää omistavani sellaisen. On hienoa, että on sellainen ystävä ja läheinen ihminen, jonka kanssa ajatuksenjuoksu on jotakuinkin identtinen, huumorintajusta ja muista elämänasenteista puhumattakaan.
Tuntuisi todella oudolta olla parisuhteessa muunlaisen ihmisen kanssa, kuin sellaisen joka on myös ystävä. Varsinkin sellaisien kokemuksien jälkeen, jotka olen itse saanut kokea viimeisien vuosien aikana. Tunnen jossain määrin missanneen jotain nuoruudessani, kun en ole koskaan omistanut ”bestistä” – ihmistä, jonka kanssa jakaa kaikki ilot ja surut. Vaikka toisaalta taas tiedän, että tuo piirre itsessäni on osa mun perusluonnetta, enkä kaipaa lähelleni montaa hyvää, läheistä ystävää.
Mulle riittää että on se yksi erityinen ihminen, jolle voin kertoa huoleni. Oli se sitten seurustelukumppani, tai joku muu läheinen ihminen.