Tuli vaan mieleeni sanoo, että mitä pienempi elämä, sen suurempi valitus.
Huomaa, että mä oon siivonnu ja pessy mattoja. Oon mä ennenki suositellu tollasta käsillä tekemistä terapiaks, kun siin ei tarvii aatella mitä tekee, ni ajatus jää vapaaksi muuhun. Sen takii ne varmaan neuloo ja virkkaakin. Jos mulle työntäis virkkuukoukun käteen vois olla, että se löytyis jonkun… no, jääköön sanomatta. Jos mulla olis auto, olisin varmaa sitä rassaamassa tms, ihan samankaltasta terapiaa seki on.
No mut. Jäin funtsii parii ihmistä. Kun toinen oli ollu ammattitanssija ja hyvässä vedossa siinä vaiheessa, kun joutu auto-onnettomuuteen ja halvaantu vyötäröstä alaspäin, eikä sen elämä ollu ees sen jälkeen pientä. Koskaan en kuullu sen valittavan mistään, aiheesta kyllä sanovan, joka on eri asiaki. Kerran mä jouduin ihan kysyy, et miten sä voit olla noin positiivinen, menetithän sä "elämäs" jne sillo. Se naureskeli vaan, et ei ne jalat tuu yhtää parempaa kondiksee vinkumalla. No ei ni.
Toisen kaverin kanssa olin kerran sumpilla ja pullalla. Se oli jo pitkään ollu työtön ja kerto (ei valittanu), millasta on, kun ei oo rahaa. Jengi katto meitä haavi auki, kun käkätettiin hervottomasti vedet silmissä siinä juttui. Esmes se sano, että on ihan kiva, kun ei oo varaa ostaa terveellistä ruokaa, vaikka hedelmiä, säännöllisesti. Se oli huomannut, että tukka alkaa lähtee päästä ja hampaat heiluu (vitamiinin puutoksista). No pärkkele! Jos ei oo tukkaa, ei tarvii miettii kampauksia ja jos ei oo hampaita, sopparuoka on aina maistunut! Hilarious! 😀 Tai kun sillon korkee verenpaine, eikä rahaa ostaa aina lääkkeitä. Siit saa muuten hirveen kivan ilmasen kännitilan, kun päästä huippaa verenpaineet tarpeeksi! Ihan kun olis montakin tuoppia juonut! Buahhahah, hauska tyyppi. Sille ei tullu mieleen vinkuu asioista. Mitä hittoo se olis auttanu? Hauskaa ainakin oli, soli pääasia.
No sitte niit mattoja pestessä mun ajatus lipes Anneli Aueriin. Mä en sen elämästä tiedä yhtään mitää, onko pientä vai suurta. Yx päivä mua vaan ärsytti joku uutisotsikko, että "Miksi et itke, Anneli?" Jumalavita! Se onkin ihan varmaan ainut ja ratkaiseva todiste siitä, että akka on murhaaja, pedofiili ja satanisti. Ja mitä vielä. Mitä helvettiä toi kertoo yhtään mistää? Jos olis oikein narsistinen psykopaatti, osais se ihan salee esittää ihan mitä jengi vaan haluis, jotta pääsis pälkähästä. Jos mä olisin tollasessa tilanteessa, olis ihan varma etten itkis. En ehkä nauraiskaa, mut siitä en voi mennä ihan vannomaan – mullon tapana nauraa oudoissa paikoissa tai ajoissa. Paskaako sillä siinä vaiheessa olis väliikää, olkoo syylline eli syytön. Osaahan noi päättää ihan todisteiden valossa – vai osaako? Jääpi nähtäväksi, mut idiootti touhua kuitenki on. Mä en ton linkin jälkee lue yhtään juttuu ao keissistä. On mulla elämäki ja muilla on omansa. Iso tahi pieni.
http://www.hs.fi/tiede/a1378085174690
[I]Miksi et itke, Anneli Auer?[/I]
EDIT: Ni jäi sanomatta, että mä kyl ymmärsin, et toi artikkeli koski oikeesti empatiaa. Siihen toi mun alku jorinaki oikeesti liitty:
Kummalla tavalla empatiaa enemmän saa, vinkumalla vai ilman?