Aleksi Valavuori ja huonon anteeksipyynnön oppitunti

Anteeksipyyntö on vaikea asia. Sen huomasi Aleksi Valavuori, jonka “anteeksipyyntö” omista homofobisista kommenteistaan ei ollut edes anteeksipyyntö vaan ällöttävän läpän kääntämistä vitsiksi jälkikäteen ja sen jälkeen ihmisten syyttämistä ironian tajun puutteesta.

Kyseessä on Valavuoren maanantai-illan purkaus liittyen Lidlin mainonnan herättämään kohuun. Lidlin mainoskampanja, jossa maitopurkit tulevat kaapista, herätti paljon kritiikkiä siitä, että se vitsailee seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kustannuksella, eikä ota huomioon sitä, miten isosta ja vaikeasta asiasta kaapissa tulemisessa voi olla kyse.

Valavuorelta karkasi mopo hieman käsistä kommentoidessaan uutista aiheesta.

Joku kysyi, edustaako Valavuoren mielipide myös Espoo United -koripalloseuraa, jonka General Managerina Valavuori häärii. Vastaus oli yksiselitteinen (vaikka sitä jälkikäteen yritetään selittää moneksi).

Espoo United Basket ei tietenkään allekirjoita GM:nsä homofobiaa, vaan julkaisi oman tiedotteen, jossa painotetaan, että seura on kaikille avoin ja ettei yksittäisen henkilön kommentit sosiaalisessa mediassa edusta Espoo Unitedin tai sen sidosryhmien mielipidettä. Paine Valavuoren päädyssä kasvoi sen verran suureksi, että hän oli pakotettu anteeksipyyntöön. Tai ainakin yrittämään sellaista.

Onneksi Twitter-kansa osaa opastaa Valavuorta siitä, mikä keississä meni pieleen. Tässä muutama asian ytimen tavoittava twiitti.

Vaikka tässäkin jutussa vaaditaan oikeanlaista ja vilpitöntä anteeksipyyntöä, voi hyvin myös kysyä, kuinka mahdollinen sellaisen saaminen some- ja mediakohuissa ylipäätään on? Jos Olli Immonen, Axl Smith, Valavuori tai kuka tahansa muu vielä hetki sitten oli asiasta jotain mieltä, joka antaa aihetta kritiikkiryöpylle, onko meillä mitään syytä olettaa, että kritiikkiryöppy muuttaisi tilanteen? Jos ei muuta, anteeksipyyntö on väistämättä vilpillinen.