Voisivatko seuraavat henkilöt päättää, mitä mieltä he asioista oikein ovat:
Vesa Keskinen, kyläkauppias: “Minulle tärkeintä on oikeudenmukaisuus ja sen seitsemän muuta ylevyyttä…” Tämän päälle on luontevaa pettää avokkia. Sitten 77 haastattelua henkilökohtaisista asioista lukuisissa eri lehdissä, joiden jälkeen toteamus: “Henkilökohtaisia asioitani en kommentoi.” Mitä nyt parin aukeaman verran.
Eerika Erre, taiteilija: Päällystää kodinkoneita jauhelihalla, koska haluaa kiinnittää huomiota eläinten riistoon ja maailman pahuuteen. Mutta kun taiteilijalla itsellään on krapula, niin “makkaran kutsua on vaikea vastustaa.” Niin, Eerika! Me lihansyöjät emme voi vastustaa makkaran kutsua selvinkään päin, paitsi jos olemme juuri tulleet näyttelystäsi.
Outi Koski, lastenjemmaaja: Vaatii oikeutta, mutta ei itse välitä noudattaa lakeja. Haluaa parasta lapsilleen, piilottaa heidät maakellariin. Kommentaattoreina Terttu Arajärvi ja Johannes Koskinen, jotka eivät mukamas puhu Koskesta, vaikka puhuvatkin.
Oras Tynkkynen, kansanedustaja: Ei periaatteessa käytä lentokoneita, mutta käytännössä lentää niillä. Rauhoittelee omatuntoaan maksamalla kymmenyksiä Maan Ystäville. Olisi kiinnostavaa tietää käykö OT vaikkapa Mäkkärillä samalla systeemillä: kun Big Mac kurkkuun solahtaa, niin ane arkkuun vilahtaa.
Leena Virtanen, HS, ja muut plastiikkakirurgiaohjelmia taivastelevat TV-kriitikot: Sisäinen kauneus ja sillee. Yhtä totta kuin “raha ei tuo onnea.” Paskanjauhantaa. Mieluummin rikas ja terve kuin köyhä ja kipeä, vai mitä?
Tarja Halonen, Äiti Aurinkoinen: Haluaa pelastaa maailman globalisaation kauhuilta ja suomalaisilta maamiinoilta. Hymyilee valokuvissa. Kiertää toreja. Mutta mitäs…tämä oikein tarkoittaa: “Halonen oli ulkoministeriön kauhu.”
Kirjoittaja on hevoshullu blondi.
