Ilmastonmuutoksen jarrua ei haluta painaa, kun toinen jalka painaa talouskasvun kaasua

“Kyseessä on tuolileikki, jossa jokainen toivoo jäävänsä viimeiselle tuolille.”

Kuva: Romolo Tavani / Fotolia

Toimittaja Reetta Räty kysyy Ylen kolumnissaan, missä viipyy pääministerin tv-puhe aiheesta ilmastokriisi? Ilmastonmuutos ei odota ja poliitikkojen olisi talouden sijaan otettava ilmastokysymykset etusijalle politiikassaan. Nykyisin kuulemme paljon kauniita puheita ilmastonmuutoksesta, mutta päätökset tehdään edelleen liian usein talous edellä.

“Kukapa ei kannattaisi 'ympäristöarvoja' tai 'ilmastonmuutoksen torjuntaa'. Tämä kannattaminen ei vain kerro ihmisestä mitään. Ilmastonmuutoksen torjunta vaatii ilmastotoimien priorisointia. Sitä, että ne määrittelevät muuta politiikkaa“, Räty kirjoittaa.

Rädyn mukaan hyppäys fossiilisesta maailmanjärjestyksestä post-fossiiliseen kauteen tulee olemaan valtava.

“Se ei asetu edellisvuosien budjettien momenteille, vaan vaatii uusia sarakkeita.”

Missä mennään?

Mutta miten kriittinen tilanne oikein on? Siihen voi etsiä vastausta esimerkiksi Twitterin viisailta, kuten tutkija, tietokirjailija, diplomi-insinööri ja filosofian tohtori Janne M. Korhoselta.

Korhonen postasi sunnuntai-illan ratoksi oman tilannekatsauksensa ilmastonmuutoksesta. Taustaksi hän huomauttaa miettineensä ympäristöasioita työkseen ja harrastuksekseen yli 11 vuotta ja kirjoittanut aiheesta pari kirjaa.

Hän myös nimeää itsensä optimistiksi, mikä kuulostaa pahalta, jos ottaa huomioon, mitä hän ajattelee ilmastosta.

Hän esimerkiksi sanoo, että vaikka tekisimme millaisia sankaritekoja, maapallon keskilämpötila nousee vähintään 2 astetta, hyvin mahdollisesti jopa yli 3 astetta. Nykyiset ilmastotavoitteet on asetettu lämpiämisen pysäyttämiseen alle kahteen asteeseen.

Samoin kuin Räty kolumnissaan, Korhonen näkee talouden liian ohjaavana nykyisessä maailmanjärjestyksessä.

“Talousjärjestelmämme on itseään toisintava järjestelmä, joka vetää hirmuisen tehokkaasti ihmiset mukaan rakentamaan ihmiskunnan teloituskonetta. Kyseessä on monella tapaa tuolileikki, jossa jokainen toivoo jäävänsä viimeiselle tuolille”, Korhonen twiittaa.

Korhonen ehdottaa yhdeksi ratkaisuksi pienempia ja tiiviimpiä yhteisöjä, jotka pystyvät kokeilemaan ja oppimaan demokraattisemman yhteiskunta- ja talousjärjestyksen perusteita.

“Suurin osa näistä kokeiluista tulee epäonnistumaan, mutta niitä tarvittaisiin silti.”

Korhonen uskoo, että tiiviiden paikallisyhteisöjen rakentaminen olisi myös hyvä keino tarjota ihmisille vertaistukea suurien muutosten ja epävarmuuden aikana.

Ratkaisuja?

Korhonen jakoi ympäristönäkemyksiään myös viikkoa aiemmin Twitterissä, kun päätyi keskustelemaan koomikko Iikka Kiven ydinvoimaa kannattavan postauksen ketjuun. Yhdessä Sitran hiilineutraalin teollisuuden asiantuntijan Aarne Granlundin kanssa he purkivat nykytilannetta ja tarjosivat siihen ratkaisuja.

Sekä Granlund että Korhonen ovat päätyneet kannattamaan ydinvoimaa siirtymävaiheen teknologiana ilmastonmuutoksen hillinnässä. Nykytiedon mukaan se on tehokas tapa tuottaa puhdasta energiaa, vaikka haasteet tehokkaassa rakentamisessa ja jätteen loppusijoittamisessa olisivatkin vielä ratkaisematta. Argumentti ydinvoiman puolesta on, että tarvitsemme tässä tilanteessa kaikkia mahdollisia vähäpäästöisiä teknologioita.

Muitakin ratkaisuja löytyy, kuten sarja twiittejä Granlundilta osoittaa. Vaikka tilanne on hankala, voi omaa oloa helpottaa ainakin pyrkimällä vaikuttamaan asioihin.

Granlundin keinovalikoima saattaa hämmentää, mutta toisaalta on erittäin vapauttavaa, että on tarjolla konkreettisia tekoja, joilla ilmastoahdistusta voi lievittää. Lähdenkin tästä heittelemään soraa ja kiviä ojituksen tuhoamiin puroihin.

Kommentoi juttua

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi