Mihin sinä uskot? Shamanismi osana sipoolaisen perheenäidin arkea

Mikä on ensimmäinen mielikuva, kun ihminen esittelee itsensä noidaksi sekä pakanaksi? Mieleen tulevat stereotyyppiset elokuvista ja kirjallisuudesta poimitut käsitykset luudalla lentävästä karmaisevasta mummelista mustissa. Totuus on kuitenkin jotain muuta.

Miriamin elämänkatsomusta ja harrastuksia ei arvaisi päältä päin katsottuna, mutta sipoolainen perheenäiti on integroinut arkeensa joukon pieniä shamanistisia rituaaleja. Aamusmoothien sekaan tulee marjojen ja vihannesten lisäksi erilaisia luonnosta kerättyjä yrttejä, jotka nainen siunaa positiivisella energialla ennen niiden nauttimista. Miriamin kanssa keskustellessa huomaa, että kyseessä on henkilö, joka on onnellinen valinnassaan elää vapaana normien ulkopuolella: 

”Poikani oli juuri rippikoulussa, kun minusta tuli tunnetun pakanallisen ryhmän jäsen ja en heti kehdannut erota kirkosta. Tuntuihan se vähän hullulta, koska olin siinä vaiheessa julkinen pakana. Tein jo 90-luvun alussa Turun Yliopistolla uuspakanallisesta noituudesta gradua ja asia pyöri silloin vahvasti mielessä.”

”Meidän perheessä ristiäiset, rippikoulu, häät ja hautajaiset ovat aina olleet tärkeitä siirtymäriittejä, vaikka kukaan ei ole missään tapauksessa uskonut jumalaan. Osallistuimme tuttuihin rituaaleihin ilman, että kukaan mietti niiden hengellistä sisältöä. Siksi perheestä tuli painetta jäädä kirkkoon pidemmäksi aikaa kuin ensin suunnittelin.”

Kouluaikoina nainen kokeili satunnaisesti wicca-magiaa, mutta pakanuus oli siihen aikaan enemmänkin elämänfilosofia. Pari vuotta sitten Miriam sai yllättäen kutsun Facebook-tutulta suomalais-shamanistiselle leirille. 

”Olin todella skeptinen etukäteen ja sanoin pojallenikin, että menen nyt sinne hörhöleirille! Loppujen lopuksi niistä ihmisistä tuli minun parhaita ystäviä ja löysin oman klaanini! Se oli juuri, mitä tarvitsin sillä hetkellä elämääni. Ei ne sen hörhömpiä olleet kuin minäkään”, nainen saa sanotuksi ennen kuin hörähtää nauruun.    

Häät, juhlat ja riitit

Miriamilla on suunnitteilla ateistin miehensä kanssa häät pakanallisin menoin. Etenkin wicca-uskonnossa (Isossa-Britanniassa syntynyt pakanallinen liike) käytetty kättenliittäjäiset on vaihtoehto perinteisille kirkkohäille ja monella tapaa joustavampi vaihtoehto.

Uuspakanallisissa uskonnoissa vaihtelee, miten pitkäksi aikaa vihkilupaus tehdään. Se voi olla vuodeksi, päiväksi tai koko elämän ajaksi. Pari suunnittelee nauhat, joista yksi edustaa kumpaakin vihittävää ja yksi heidän yhteistä taivaltaan, ideologiaan sisältyy paljon valinnanvapautta muokata seremonia itsensä näköiseksi.

Syksyllä järjestettävä muinainen sadonkorjuun ja hedelmällisyyden juhla kekri on Miriamille vuoden tärkein tapahtuma, jolloin suoritetaan rituaaleja yhdessä. Samaan ajankohtaan sijoittuva amerikkalainen Halloween on tänä päivänä monille suomalaisille tutumpi. Heti perässä tulevat aurinkopyhät eli kesäpäivänseisaus (20.-22. kesäkuuta), jolloin päivä on pisin koko vuonna. Talvipäivänseisauksena (21.-22. joulukuuta) se on taas lyhimmillään. Joissain pakanaympyröissä juhlistetaan myös kevätpäivän- ja syyspäiväntasausta.

”Tärkeintä ei ole jonain tarkkana päivänä juhliminen vaan se, että pääsee juhlistamaan vuodenkiertoa yhdessä perheen ja ystävien kanssa. Juhannus on samoihin aikoihin kesäpäivänseisauksen kanssa ja silloin olen mökillä aivan kuten muutkin ihmiset, koska siihen on niin vankka perhetraditio. Siksi olisi hyvä, etteivät ne osuisi päällekkäin. Kesäpäivänseisauksena saatamme pitää rumpupiirejä, joissa voi päästä hyvin meditatiiviseen tilaan ja transsiin asti. Se on aina hyvin voimauttavaa ja tehokas tapa rauhoittua kaiken kiireen keskellä.”

Miriam ei ole varma liityykö magiaan ihmetekoja, mutta naisen mielestä ainakin ajatuksenvoimaan ja itsesuggestioon liittyy asioita, joita emme vielä täysin ymmärrä. Asiaa voi miettiä pelkästään järjenkin kautta. Kun heittää sanoja ja toiveita ääneen ilmoille, niin ne jäävät alitajuntaan ja silloin on ainakin enemmän valveilla, kun tilaisuus tarttua niihin koittaa.

”Jotkut luonnonuskovaiset kuuluvat uskonnollisiin yhteisöihin, joissa noudatetaan niiden sääntöjä, mutta suurin osa on eklektikkoja, jotka yhdistelevät monia eri uskomuksia. Vaikka olen tutustunut laajalti wiccaan ja antiikin Kreikan mytologiaan, niin tunnen suomalaiseen shamanismin lähimmäksi minua. Joillain saattaa olla voimaeläin, jonka tuntee läheiseksi, mutta minulle Kalevalaisissa runoissa esiintyvä Väinämöinen (harmaa vanha ukkeli) on läheinen hahmo, joka esiintyy toistuvasti rumpumatkoilla nähdyissä visioissa. Näen kaiken tällaisen tekemisen suorana yhteytenä elämänvoimaan, mutta se kuulostaa niin mystiseltä.”