Kukaan sivistynyt ihminen ei voisi unissaankaan päästää suustaan sellaista lausetta kuin ”hyi, mä en ole koskaan tykännyt mustaihoisista” tai ”venäläiset inhottaa mua”. Mutta lapsista puhuttaessa tämä on vain normaalia.
Yhteiskuntamme on tutkitusti lapsirasistinen. Pohjavire on aistittavissa jo odottaville äideille suunnatuissa lehdissä. En ole koskaan lukenut yhtäkään tällaista aviisia, jossa ei jutusta toiseen korostettaisi, kuinka vittumaista hommaa vauvan hoitaminen on. Ei ihme, että mielialalääkkeet maistuvat yhä useammalle aikuiseksi kasvavalle.
Kaikkein heikoimmassa asemassa ovat ne lapset, joiden vanhemmat viis veisaavat velvollisuuksistaan. Mitä huonommat vanhemmat, sen kevyemmäksi kamaksi muuttuvat lasten oikeudet. Ketään aikuista ei esimerkiksi pakotettaisi tapaamisiin pahoinpitelijänsä kanssa, mutta lapsille tällaista kiusaamista varten on laadittu oikein oma laki. Hakkaava iskä on tavattava, tai tuli sakkoja. Ja tämä kaikki tietysti lapsen parhaaksi, niin kuin kaikki muukin biologisten vanhempien mielivallan pönkittämiseksi laadittu hölynpöly.
Tärkeintä tässä keskustelussa on olla koskaan, missään tilanteessa syyllistämättä lapsiaan laiminlyöviä, piekseviä tai hyväksikäyttäviä vanhempia. Siitä sossun täti suuttuu.
Syyllisyyden tunteen kiihkeä diskriminointi on muutenkin nykypsykologian kummallisimpia piirteitä. Minä kun olen aina kuvitellut, että olisi tervettä tuntea syyllisyyttä tehtyään jotain pahaa.
On meillä tosin yksi ryhmä, jota voidaan surutta vedellä korvalta toiselle: työssä käyvät vanhemmat. Siis tavikset, jotka käyvät hommissa taatakseen jälkikasvulleen safkat ja katon pään päälle. Psykologikunta nimittää näitä hirviöitä ”uravanhemmiksi”, ja li-vauttaa jokaisessa mahdollisessa käänteessä, kuinka vammauttavaa vanhempien työssäkäynti lasten kannalta on.
Mutta jos äippä jää kotiin lepäilemään huikan hirttäessä kiinni, ei lasten fiiliksistä ole virallisessa keskustelussa huolestunut kukaan.
Jotain voidaan mutista, jos perheen doku on mies. Naiset ovat meidän perhekäsityksessämme niin kanonisoituja olentoja, että juopuneina ja väkivaltaisinakin heidät nähdään vain jonkin mystisen epäreiluuden uhreina, joka pyhittää teot.
Yhteisvastuukeräyksen tuotto menee tänä vuonna päihdeäitien hoitoon. Milloin on lasten vuoro?
Kirjoittaja on hevoshullu blondi.
