Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtaja ja kansanedustaja Jan Vapaavuori on yhdessä pomo Pajusen kanssa imaisemassa seitsemäsosan Sipoosta Helsinkiin. Mukana tulee viidennes Sipoon populasta, 3 500 asukasta. Vaikka pakkokeino haisee, hanke on hieno. Jos Sipoon oma muskeli ei riitä alueen lounaisosan kehittämiseen, ei Helsingin kyljessä ole perusteltua säilyttää erämaita, kun kolmanneksen kansantuotteesta puskeva pääkaupunkiseutu huutaa tonttipulassa.
Henkilö Vapaavuori on kuntaliitosta ristiriitaisempi tapaus. Mies, jolla on menneisyys. 17-vuotiaana pahoinpitelytuomio, 18-vuotiaana varkaus, 36-vuotiaana rattijuopumus. Vapaavuori on jo kerran ajanut nuoruutensa miinaan, kun hän joutui vuonna 1995 eroamaan oikeusministeri Sauli Niinistön avustajan tehtävästä. On helppo heittää ensimmäinen kivi ja pari peräänkin. Toisaalta kollegat kuvaavat Vapaavuorta poikkeuksellisen älykkääksi ja aikaansaavaksi poliitikoksi. Jopa rehelliseksi. Hän itse sanoo ajautuneensa nykyiseen asemaansa, ei pyrkineensä. Ehkä politiikka tarvitsee enemmän Vapaavuorta kuin hän politiikkaa. Pisteet siitä.
