Versacen nimestään pudottanut Henrik povaa räpin kuolemaa – Kuinka kauan punk-uho kestää?

Yhteen asiaan hetken ajan keskittyvä Henrik tehnee seuraavaksi folkia, jos oppii soittamaan paremmin eri soittimia.

Versace Henrik vaihtoi soundcloud-räpin punkkiin, ja samalla putosi pois etuliite Versace.
Versace Henrik vaihtoi soundcloud-räpin punkkiin, ja samalla putosi pois etuliite Versace. Kuva: Jack Barwick

“Räppi tulee kuolee pois main streamista ihan varmasti seuraavan viiden vuoden aikana. Skene saturoituu maailmalla koko ajan niin helvetisti, kun tulee uusia tyyppejä ja liikaa samankuuloista soundia”, toteaa 22-vuotias Versace Henrik eli HENRIK! eli Janne Ahtiainen tyynesti tämän hetken isoimmasta musiikkigenrestä.

Soundcloud-räppimateriaalillaan pinnalle pari vuotta sitten ponnahtanut vähintäänkin erikoinen hahmo on nyt luopunut räpistä. Vaikka suosio ug-piireissä vei Henrikin Blokfestin lavalle, ei hän jaksa keskittyä yhteen asiaa kauaa.

Musiikkityylin uudistukseen kuului myös luopuminen Versace-etuliitteestä. Henrik mieltää nimen räppinimeksi, joten muutos oli luonnollinen. Oli aika vieraannuttaa itsensä räppikulttuurista.

“Versace myytiin Michael Korsille, ni ei sitä voi enää reppaa samalla tavalla. Kaikki high fashion meni siinä samalla, ni oli pakko feidaa”, Henrik nauraa.

Mistään trollihahmosta ei kuitenkaan ollut kyse Versace Henrikin kohdalla. Henrik halusi tehdä “överiräppiä”. Lukioaikana Eevil Stöö ja Pajafella olivat teinille mystisiä räppijumalia, ja kavereiden kanssa oli tapana freestylata paskabiittien päälle.

“Jengi on vähä ottanu sen sillei, että mä yritän olla mahdollisimman radikaali. Räppiä oli helppoa ja kivaa tehdä. Sitä ei pidä tehdä liian tosissaan, mutta halusin tehdä tosissaan läppämusaa. Nyt kun tehdään punkkia, ei sitäkään pidä ottaa liian konkreettisesti. Ylipäänsä itsensä liian vakavasti ottaminen on mälsää.”

Järvenpää-mentaliteetilla skeneen

Junnuna Henrik luukutti progressiivista rockia ja hardrockia. Yläaste meni musiikkiluokalla soittaen sellaisia covereita kuten Seven Nation Army, Smoke on the Water ja Smells Like Teen Spirit.

Järvenpäässä kasvaminen on vaikuttanut Henrikin mentaliteettiin. Pikkupaikkakunnalla pitää virikkeiden puuttuessa keksiä itse viihdykkeensä. Henrikin kaveripiirissä villit ideat eivät tuottaneet ongelmaa.

“Me keksittii aina jotain. Meiän kaveriporukka alko ryyppää aika myöhään ni meil oli teini-iässäki aikaa kehittää itteemme ennen ku alkoholi vei voiton.”

Koska ympäröivä jengi oli ulkopuolisia ja taideporukkaa, on Henrikin oma kuva kotikaupungistaan melko romanttinen. Vasta hiljattain Henrik on tajunnut, että aika monen kokemus Järvenpäästä on “ihan perseestä”.
 
“Sen takia, ku ne on ollu niiden normityyppien kaa. Must tuntuu, et normi-järvenpääläinen ryyppää just jossain Coronassa mänttien kanssa joka viikonloppu, on nihkeetä ja aika elämänkoulu-meno. Mut sit taas ne tyypit piti meitä iha luusereina, ni se oli hyvä vastakkainasettelu”, Henrik latelee.

"On paljon helpompaa tehä rokkii ja olla semmonen rokki-luuseri, ku esittää et on tosi cool räppäri."
"On paljon helpompaa tehä rokkii ja olla semmonen rokki-luuseri, ku esittää et on tosi cool räppäri." Kuva: Jack Barwick

Kuosaamisen kesä 2018

Koska Henrikin keskittymiskyky yhden asian parissa kestää vain tietyn aikaa, oli aika siirtyä seuraavaan. Uuden kiinnostuksen kohteena syntyi Vanha Testamentti -levy viime lokakuussa. Levy on ehtaa punkkia. Henrik oli koneella räppiä työstäessään ehtinyt unohtaa, kuinka siistiä on soittaa konkreettisia soittimia.

Levy olisi voinut tulla valmiiksi jo viime keväänä, mutta Henrik halusi elää kesän läpi. Meno oli aika “kuosista”, Henrik valvoi paljon eikä minkäänlaista elämänrytmiä ollut. Rahaa sen sijaan oli, koska keikkoja piisasi.

“Jos ei olis ollu keikkoi ja rahaa, ni ois voinu olla vähä nihkeempää. Pakko myöntää et ei oo paljoo muistikuvia, koska oli niin villi meno ja sekoilua”, Henrik miettii.

Ruisrockissa vedettiin lähes kaksituntinen räppishow, jonka jatkot olivat erityisen kovat. Festarikesän yhdellä isoimmalla festarilla porukka päihtyy: teinit mukaan lukien.

“Siellä oli tosi paljon ekstaasia vetäviä jonneja, jotka oli vähän ärsyttäviä. Mutta ei siinä, kyllä mä ymmärrän et jengi haluu olla sekaisin. Se on ihan okei.”

Alasti reivaava teologi

Okkultismi ja satanismi kiehtovat teologiaa opiskelevaa Henrikiä. Hän ei ole koskaan uskonut mihinkään jumalaan, mutta jumaluus ja yliluonnolliset asiat vetävät puoleensa. Uskonnollinen symboliikka näkyy ja kuuluu Vanhassa Testamentissakin.

Perfomanssitaide on lähellä Henrikin sydäntä. Usein siihen kuuluu alastomuus ja itsensä satuttaminen. Kumpikaan ei ole vierasta hänelle. Eräällä keikalla Henrik iski oluttuopin päähänsä, jolloin verta valui pitkin ylävartaloa. Alastomuus taas on melkein enemmän sääntö kuin poikkeus.

“Se on landemode, musta tuntuu et kaikki on landella vaan alasti. Parhaat bileet liittyy siihen et ollaan vitun kännissä ja alasti.”

Kuten aikanaan Järvenpäässä metsäreiveissä, joissa tanssittiin alasti ja kuunneltiin musiikkia paskakajareista. Se riitti silloin. Nyt järkätään astetta kovempia “ug-tappo-reivi-punk-bileitä”.

Levynjulkistuskeikan puitteissa riehutaan Kuudennella Linjalla. Bändi on yhdeksänjäseninen, joten lavalla tulee tiivis ja ehdottoman hikinen tunnelma. Miten Henrik!-performanssi syntyy bändin kanssa?

“Ollaan harjoiteltu siten, että kuinka paljon voi sekoilla ilman, että soitto kusee. Kävi ilmi, että aika paljon. Aika raakaa tulee olemaan, eturivin kannattaa olla valmiina”, Henrik nauraa.

Noisea vai folkia - tulevaisuus näyttää

Kuinka kauan punk-rähinää kestää? Henrikin mukaan bändimusiikkia tehdään varmaankin vielä tämä vuosi. Keväällä hän yrittää puskea uuden levyn ulos. Muutoin luvassa on paljon keikkaa.

Levynjulkistuskeikan jälkeisen räppi-liven lisäksi Versace Henrik nähdään virallisesti viimeistä kertaa kanadalaisräppäri Night Lovellin lämmittelijänä maaliskuussa. Mitään liian överiä keikalla ei kuitenkaa saa vetää.

“Sielt on tullu managereilt ja kaikilt agenteilt viestii, et lämppäri ei saa olla mikää liian överi. Mutta ei siinä, kyllä sinnekin ollaan suunniteltu hienoi juttui”, Henrik virnistää.

Kun Henrikin oma saturaatiopiste punkin ja bändimusiikin suhteen on saavutettu, saattaa luvassa olla mitä hyvänsä iskelmästä experimental teknon kautta noiseen ja ambienttiin tai vaikka folkiin.

“Folkia ois kiva tehdä, mut oon niin huono soittaa kaikkee paitsi rumpuja. Se voi olla et se ei ihan vielä onnistu. Pitää harjoitella.”

Noniin. Sitä odotellessa sitten.

Kommentoi juttua

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi