Tour de viulu

“Vähälä oli vaikuttava, ei vain tekniikkansa vuoksi, vaan kyvyltään koskettaa musiikillisesti ja tunnetasolla.”

The Washington Post

“Nuori nainen todistaa olevansa ykkösluokan solisti, jonka läsnäolo ja luontevuus nostavat hänet viulun tuleviin suuruuksiin.”

Le Monde

“Hänen herkkyytensä ja rytminsä olivat loistavia.”

The New York Times

Ja siinä hän virittelee 330 vuotta vanhaa Stradivariustaan Fredrikinkadulla sijaitsevalla sisäpihalla. Saamme kuulla Sibeliuksen viulukonserton ensimmäiset tahdit. Konserton, jonka Vähälä parinkymmenen muun konserton lisäksi osaa ulkoa.

Pelkästään tänä vuonna hän on esittänyt sen kuudessa eri konsertissa. Seitsemässä, kun elokuinen juhlaviikkojen konsertti on ohi.

Toisaalta se ei taas ole paljoa, jos otetaan huomioon Vähälän huikean kiireinen keikkakalenteri. Kuudessa kuukaudessa hän on kiertänyt viisi eri mannerta ja konsertoinut pelkästään Pohjois-Amerikassa kolmessa eri otteessa. Turistivierailuja ne eivät ole.

“Yleensä näen kaupunkia sen verran, että voin miettiä, että olisikohan lähellä jotain hyvää ruokapaikkaa.”

Muu aika menee harjoitteluun ja konserttiin valmistautumiseen...

“Toisella mantereella ollaan yleensä kaksi päivää ennen konserttia.”

...ja aikaeroon sopeutumiseen.

Joskus keikkoja on päivässä enemmän kuin kaksi, esimerkiksi festivaaleilla. Joillain musiikkijuhlilla Vähälä muistaa soittaneensa seitsemän päivän aikana kymmenen konserttia.

Oli hän missä tahansa maailmassa, joka aamu Vähälä tekee viisi tiibetiläistä riittiä, voimisteluohjelmansa. Hän on säästynyt pahimmalta ammattitaudeilta: jännetuppitulehdukselta.

Vähälä ei valita; hän on kuulemma kutsumusammatissaan.

“Viulu valitsi minut.”

Kutsumus on ulkopuolistenkin ollut helppo huomata. 12-vuotiaana hän konsertoi ensi kertaa sinfoniaorkesterin solistina. 24-vuotiaana hän voitti arvostetun Young Concert Artists -kilpailun. Nyt 32-vuotiaana hänen uskotaan tekevän kansainvälinen läpimurtonsa viulun Karita Mattilaksi. Suomen kulttuurirahasto on ollut kaukonäköinen: kuusi vuotta sitten se luovutti Vähälälle lainasoittimeksi rahaston huippukalliin Stradivariuksen. Viulun tarkkaa arvoa on vaikea määrittää, sillä jokainen viulumestarin soitin on yksilö. Jotain osviittaa antaa kuitenkin se, että kaksi vuotta sitten Christie’sin huutokaupassa myytiin 1700-luvun alussa tehty Stradivarius 3,5 miljoonalla dollarilla.

Tosin huippuviulussa on myös huonot puolensa: se aiheuttaa päänvaivaa erityisesti kiertueilla. Arvotavaraa ei luonnollisestikaan voi pistää ruumaan, vaan viulu ja kotelo matkustavat käsimatkatavarana lentokoneen “hattuhyllyllä”. Erityisesti syyskuun 11. päivän jälkeen Vähälän matkatavaroita syynättiin poikkeuksellisen tarkkaan. Eräs toisen huippuviulun, Guarneriuksen, soittaja oli joutunut lentokentän putkaan tönäistyään vahingossa turvamiestä, kun tämä oli käsitellyt varomattomasti viulua ja meinannut pudottaa sen. Kun oli raudoissa, selitykset kalliista viulusta eivät auttaneet, ennen kuin paikalle sattui turvamies nimeltä Guarnieri. Vähälän matkakokemusiin ei onneksi sisälly ihan noin paljon dramatiikkaa.

“Jos turvamies haluaa nähdä viulun, pyydän että saisin esitellä sitä hänelle. Kolumbiassa ne etsivät huumeita haistelemalla viulua. Olin aina luullut, että koirat haistelevat, mutta siellä oli usea haisteleva turvamies. Onneksi olen tällainen vaalea suomalainen, ettei minua pidetä vaarallisena.”

Elina Vähälä RSO:n solistina Finlandia-talolla 29.8. kello 19.30. Liput 10–36 e.