Vauva-horroria

Pauliina Susi jakaa ehkäisyvalistusta uudessa kirjassaan Ruuhkavuosi.

vKirjailija Pauliina Susi, 37, on tullut Spagetteria Giovanniin suoraan pätkätyöpaikaltaan, Kotiliedestä. Toimitussihteerin työ päättyy heinäkuussa. Sitten hän alkaa naputtaa toden teolla toista kirjaansa. Susi on tyytyväinen. Freelancerin elämä antoi mahdollisuuden kirjoittaa.

Ja ehkä Kotiliesi ei ole hänen ominta aluettaan.

“Emme tee mieheni kanssa ruokaa. Meillä syödään vain eineksiä. Kotilieden naiset toteuttavat kaikki mitä upeimpia reseptejä.”

Mutta kirjoittaa hän osaa. Ainakin hauskasti. Hesarin kirjallisuuskriitikko Antti Majander kehui Suden äitiyslomasta kertovaa Ruuhkavuosi-kirjaa komedialliseksi, muttei kovin koskettavaksi. Kirja kertoo lasta odottavasta Minnasta, joka yrittää tehdä töitä ja saada gradunsa valmiiksi ennen lapsen syntymää. Samaan aikaan Minnan mies rakentaa perheelleen taloa.

1 500 kirjaa on jo löytänyt lukijan. Siitä otettiin kesäkuussa toinen painos.

Pauliina Susi ei lainkaan muistuta kirjansa päähenkilöä Minnaa: hän on rauhallinen, miettii vastauksiaan ja antaa edessään olevan antipastoannoksen ja valkoviinilasin odottaa.

Kirjasi päähenkilöä on arvosteluissa kuvailtu urasuuntautuneeksi, vaikka realiteettien taju ja ajankäytön suunnittelun taito puuttuvat kokonaan. Urasuuntautunut ihminen taitaa ne. Kuinka usein pidit Minnaa naiivina?

“Tunsin myötätuntoa Minnaa kohtaan, mutta myös suurta ärtymystä. Ajattelin, että älä yritä mahdottomia: samaan aikaan Minna odotti lasta, rakensi taloa, teki gradua ja töitä. Minäkin olen tehnyt jokaista edellämainittua, mutta en koskaan yhtä aikaa. Nykyaikana paineet ovat suuret: kaikkea pitäisi ehtiä.”

Moni tulee juttelemaan sinulle kirjastasi kadulla. Oletko monta kertaa kokenut olevasi terapeutti?

“Eivät tuntemattomat sentään tule puhumaan, mutta puolitutut kyllä. Ihmiset, joista en ole kuullut vuosikausiin, ottavat yhteyttä. Kaikki vuodattavat omia kokemuksiaan: jokainen haluaa sanoa jotain gradunteko-, vauva- tai rakennusprojektistaan. Kaikki haluavat kertoa liiasta reuhtomisestaan. Myös vanhemmat naiset avautuvat mielellään: silloin kun he olivat nuoria nämä asiat olivat tabu. Joillain synnytyksen jälkeinen masennus saattaa kestää vuosia. Kuuntelen mielelläni ihmisten tarinoita. Olen iloinen, että kirja on koskettanut heitä.”

Pitääkö olla masentunut, jotta voi kirjoittaa masennuksesta? Sinulla on kaksi jo kouluikäistä tyttöä. Olitko itse masentunut?

“Olin suunnattoman väsynyt ja niitä kokemuksiani käytin kirjassani. Luin asioista ja muistelin kokemuksiani. Minulla oli neljä kuukautta kestänyt zombie-vaihe, jossa törmäilin seiniin ja pudottelin tavaroita. Oli järkytys yhtäkkiä havaita olevansa kokonaan vastuussa toisesta ihmisestä 24 tuntia vuorokaudessa. Ja siihen lisätään hormonitason heilahtaminen, unen puute sekä oman ajan katoaminen.”

Äitiydestä on kirjoitettu viime aikoina vain horror-tarinoita ja perheenlisäyksen tuoma muutos oli kuulemma suuri shokki sinullekin. Kannattaako lapsia hankkia?

“Ehdottomasti. Lasten saamista en ole koskaan katunut. Kun sain selville, että odotin ensimmäistä lastani, lainasin kirjastosta metrin korkean pinon kirjoja ja kaikki kymmenen vuoden aikana ilmestyneet KaksPlus- ja Vauva-lehdet. Vähän niin kuin kirjan päähenkilökin. Aloitin kirjan kirjoittamisen kolme vuotta sitten. Olen projekti-ihminen, ja minulla on usein ollut vaikeuksia tehdä sopivasti asioita. Häitänikin valmistelin lähes vuoden täysipäiväisesti.”

Väitetään, että pätkätyöt lykkäävät naisten lastenhankkimishaluja. Sinä hakeuduit niihin omatoimisesti.

“Se on totta. Joka päivä pitää olla parhaimmillaan, että saisi taas seuraavan pätkän. Se on henkisesti raskasta ja lasten hankinta riski. Minulla ei ollut äitiyslomien jälkeen työpaikkaa, johon olisin voinut palata. Onneksi toimittajalla on vaihtoehtoja. Jäin freelanceriksi ensimmäisestä vakituisesta työpaikastani 30-vuotiaana. Pelkäsin, että jämähdän paikalleni, eikä muita töitä ollut tarjolla. Nautin enemmän vapaana kirjoittajana työskentelemisestä. Tienaa puolet vähemmän, mutta vapautta on oikeasti enemmän.”

Kirjoitat toista kirjaa. Kuka teillä tekee kotityöt?

“Aika tasaisesti ne jakaantuvat. Mies imuroi ja ajaa nurmen. Molemmat täyttävät tiskikoneen. Minä tiskaan kattilat ja pesen pyykit. Kumpikaan ei tee ruokaa. Tapaan kustannustoimittajani vasta ensi viikolla. Seuraava kirjani käsittelee aivan eri aihetta.”

Pauliinan valinta

  1. Pirkko Saisio: Pienin yhteinen jaettava
  2. Mikael Niemi: Populaarimusiikkia Vittulanjänkältä
  3. Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
  4. Kjell Westö: Isän nimeen
  5. Juha Itkonen: Myöhempien aikojen pyhiä

FILE: Pauliina Susi.

  • Kirjoittaa: kannettava.
  • Äidinkielen numero: 9-10.
  • Huonoin kirja: Jätän huonot kirjat kesken .
  • Kirjoja kotona: 2 000 kpl, “Olen yrittänyt olla ostamatta niitä.”

Kommentoi juttua

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi