Kuopio, elokuu 1964. Kymmenvuotias poika istuu Kallaveden kalliorannalla, kun tyyni ilta äkisti särkyy. Taivaalla välähtää valonliekki, joka lähestyy kohti saarta – ja hetken päästä Suomen ufotutkimuksen historian tunnetuin metallipalanen on pudonnut veteen hänen silmiensä edessä.
Tämä ei ole pelkkä outo havainto. Kallaveden tapaus on yksi Suomen harvoista ufoilmiöistä, jossa silminnäkijäkokemuksen lisäksi löytyy jotakin konkreettista: metallinen kappale, jota analysoitiin laboratorioissa Suomessa ja Ruotsissa – ilman että sen alkuperälle löytyi yksiselitteistä selitystä.
Lue myös: “Olen jo 27 vuotta paskantanut samasta reiästä…” – sanoiko Mozart oikeasti näin?
Hiljainen ilta, joka muuttui varjosta valoksi
Lauantai 29. elokuuta 1964. Pieni saari Kallavedellä, noin 13 kilometrin päässä Kuopiosta. Pilvet roikkuvat matalalla, ilma seisoo paikallaan ja sade tuntuu uhkaavan. Kesämökille juuri saapunut Raimo Blomqvist, 10 vuotta, lähtee kävelemään rantaan.
Raimo huomaa taivaalla ensin tavallisen tähden oloisen valon. Sekunnissa se voimistuu ja lähtee liikkumaan kohti saarta. Poika kuvittelee katsovansa meteoriittia – kunnes huomaa, että valon nopeus hidastuu.
Valoilmiö liukuu aivan vedenpinnan yläpuolelle, noin kymmenen metrin päähän rannasta, ja jää leijailemaan ilmaan. Raimo kertoo myöhemmin, ettei kokenut pelkoa. Hänen mukaansa hetki tuntui kuin olisi astunut jonkin näkymättömän rauhan vyöhykkeen sisälle – ei ääntä, ei paniikkia, vain kirkasta valoa ja veden pinnan väreilyä.
Lue myös: Miksi naisten tekemä väkivalta järkyttää?
Kalakukkoa muistuttava alus ja sininen hehku
Kun silmät tottuvat valoon, sen sisältä alkaa hahmottua muoto. Soikea, lautasmainen kappale, jonka pinta värähtelee monivärisenä. Sitä verrataan pullukkaan kalakukkoon: noin neljä metriä leveä, kaksi metriä korkea, ja toinen reunoista näyttää kuin ylös vääntyneeltä.
Se on yksityiskohta, joka ei myöhemmin katoa: moni tutkija pitää nimenomaan tätä vääntynyttä reunaa erikoisena. Raimo kuvaa sen käyttäytyneen kuin kuumuudesta tai voimakkaasta energiasta taipuneena.
Sitten tapahtuu hetki, jonka vuoksi tapaus on tunnettu vielä 60 vuotta myöhemminkin.
Palanen irtoaa – ja jää jäljelle
Aluksesta irtoaa tumma, epäsäännöllisen muotoinen metallinen kappale, joka putoaa veteen lähes Raimon jalkojen eteen. Se hehkuu sinertävää valoa, kuin hitsausliekkiä. Syntyy suhahdus, mutta ei räjähdystä.
Melkein heti sen jälkeen koko alus kirkastuu keltaisen ja oranssin sävyistä, vetäytyy kasaan – ja ampaisee pystyyn pilvien sekaan niin nopeasti, ettei liikkeen alkuja ehdi nähdä.
Muutamassa sekunnissa hiljaisuus palaa.
Lue myös: Some räjähti taivaalla nähdyn oudon valoilmiön vuoksi — osoittautuikin ihan "maaperäisten" insinöörien taidonnäytteeksi
Löytö herätti tutkijat
Raimo menee rantaan, nostaa mustan, litteän kappaleen käteensä ja vie mökille. Hän on järkyttynyt mutta rauhallinen. Hän ei kerro aikuisille. Palanen päätyy laatikkoon, jossa se lepää vuosikausia.
Vasta 1970-luvulla, kun ufohavainnot ja niiden tutkimus yleistyvät, Raimo ottaa yhteyttä tutkijoihin. Pian palanen kuljetetaan laboratorioihin.
Ja tästä alkaa Kallaveden tapauksen toinen, vähintään yhtä outo puolisko.
Omituiset laboratoriotulokset
Metallikappale tutkittiin useissa yliopistoissa ja neljässä metallurgisessa laboratoriossa Suomessa ja Ruotsissa. Tutkimustulokset herättivät enemmän kysymyksiä kuin antoivat vastauksia.
Keskeiset löydökset voi melkein vain listata:
- siinä oli 25 eri alkuainetta, joista 12 merkittävinä määrinä
- kappale oli altistunut erittäin korkealle lämpötilalle
- pinta oli täysin ruosteeton
- muoto muistutti nopeassa kuumuudessa sulanutta metallia
- kappale oli magnettinen, mutta johti sähköä erittäin huonosti
- se ei vastannut meteoriittia
- se ei vastannut teollista kuonaa
- se ei vastannut lentokoneen osaa
- eikä se vastannut avaruusromun koostumusta
Analyysien perusteella kyseessä oli tekninen metalli – mutta ei mikään tunnettu sellainen.
Mikään tavanomainen selitys ei istunut kokonaisuuteen.
Tapaus kiinnostaa edelleen
Kallaveden tapaus on vuosikymmenien jälkeen yhä yksi Suomen ufohistorian tunnetuimmista. Ei siksi, että joku väittäisi varmaksi vierasta teknologiaa, vaan siksi, että kyseessä on yksi harvoista suomalaisista havainnoista, joista on jäänyt konkreettinen esine.
Toisekseen silminnäkijähavainto ja -kuvaus on tarkka ja pysynyt muuttumattomana eivätkä laboratoriot löytäneet luonnollista tai ainakaan meidän tuntemaa selitystä.
Lähde: FUFORA
