Riikka Purra, polarisointi ja aikamme poliittinen tunneilmasto
Miksi juuri hän?
Miksi valtiovarainministeri Riikka Purra on henkilö, jonka ympärille suomalaisen politiikan tunteet – ihailu, viha, pelko ja turhautuminen – näyttävät tiivistyvän tavalla, joka harvoin osuu yksittäiseen poliitikkoon?
Suomen vihatuin nainen on ilmaus, joka kiertää somekeskusteluissa, kahvipöydissä ja jopa kansainvälisessä mediassa. Sen voima ei synny siitä, että kaikki todella vihaisivat Purraa, vaan siitä, että jokaisella tuntuu olevan hänestä mielipide, eikä kauhean yhdentekevä sellainen.
Lue myös: 5 muutosta, joita Helsingin kaupunki esittää sähköpotkulautailuun
Tämä artikkeli tarkastelee Purran poliittista ja julkista roolia laajemmin – ei ainoastaan kohujen kautta, vaan myös osana ilmiötä, joka kertoo jotakin koko Suomesta.
Hän on poliitikko, joka heiluttelee somejulkaisuissa saksia, puhuu maahanmuuttopolitiikasta kovaan sävyyn ja julkaisee aurinkoisia kuvia smoothieista ja marjoista Instagram-tilillään.
Kuka on Riikka Purra?
Riikka Purra nousi valtakunnan politiikan kärkeen nopeasti. Hänestä tuli Perussuomalaisten puheenjohtaja vuonna 2021 ja valtiovarainministeri vuonna 2023. Politiikan sisäpiireissä Purran sanotaan olevan kurinalainen, tehokas ja viileän analyyttinen – ominaisuuksia, jotka tekevät hänestä saman tien sekä kunnioitetun että pelätyn neuvottelijan.
Lue myös: Laiton maahanmuutto repii Britanniaa
Hänen poliittinen profiilinsa nojaa kolmeen kivijalkaan, joista ensimmäinen on erittäin tiukka maahanmuuttopolitiikka, toisena valtiontalouden voimakas sopeuttaminen ja kolmantena epäluulo EU:n yhä tiiviimpää integraatiota kohtaan.
Nämä linjat ovat johdonmukaisia ja harkittuja. Ne myös varmistavat, että Purra pysyy näkymässä – halusi kansa sitä tai ei.
Rasismikohut – tikittävä aikapommi, joka räjähti viiveellä
Kesällä 2023 julkisuuteen nousseet vanhat kirjoitukset muuttivat Purran aseman pysyvästi. Vuonna 2008 kirjoitetut kommentit, joissa esiintyi rasistisia ilmaisuja ja väkivallalla leikitteleviä heittoja, loivat nopeasti mielikuvan poliitikosta, jonka maailmankuva ei kestä päivänvaloa.
Purran epäröintiin perusteltu ensimmäinen reaktio – “En kommentoi” – tulkittiin ylimielisyydeksi. Kun anteeksipyyntö lopulta tuli, osa koki sen myöhäiseksi ja pakotetuksi, osa riittäväksi.
Lue myös: “Naisen paikka on just siellä, minne hän itse menee”
Tässäkin kohussa nähtiin kaksi eri todellisuutta:
Ne, jotka näkivät kirjoituksissa rasismin, näkivät Purrassa koko äärioikeiston ruumiillistuman. Ne, jotka näkivät anteeksipyynnössä nöyrtymisen, näkivät Purran uhrina, jota media ja “eliitti” jahdataan.
Toisaalta Purra nähtiin myös torilla huutamassa ihmisille “Menkää töihin”.
Someajan kärjistyminen – miksi Purra jakaa mielipiteitä näin voimakkaasti?
Suomi ei ole immuuni ilmiölle, jota muualla kutsutaan nimellä polarisaatio. Sosiaalinen media tekee siitä salamannopeaa: algoritmi rakastaa jyrkkiä tunteita.
Purrasta on tullut hahmo, joka aktivoi nämä tunteet maksimaalisesti.
Kannattajilleen Purra näyttäytyy rehellisenä, suoraselkäisenä ja rohkeana. Hän sanoo asioita, joita muut eivät uskalla.
Vastustajille: Purra on kylmä, jakava ja vaarallinen. Hän on merkki siitä, että Suomi on liukumassa kovempaan, kovasydämisempään politiikkaan.
Kun poliitikko herättää näin vastakkaisia tunteita, tulkinta muuttuu helposti absoluuttiseksi: rakastettu tai vihattu. Väliin ei jää tilaa.
Juttu jatkuu somenoston jälkeen.
Jos upotus ei näy, näet sen myös tästä.
On väistämätöntä, että valtiovarainministeristä tulee säästötoimien henkilöitymä. Kun hallitus ilmoittaa leikkauksista sosiaaliturvaan, koulutukseen tai julkisiin palveluihin, se ei ole abstrakti päätös. Se saa kasvon – ja nyt se kasvo on Riikka Purra.
Purraa on luonnehdittu budjettikurin kenraaliksi, joka ei horju. Kannattajien mielestä juuri sitä Suomi tarvitsee. Vastustajien mielestä hän on empaattisuuden puutteen henkilöitymä.
Kun sama henkilö on sekä maahanmuuttopoliittisen tiukennuslinjan että leikkauspolitiikan kasvot, reaktiot eivät ole yllätys. Mutta ne ovat poikkeuksellisen voimakkaita.
Lue myös: Suomalaista luksusta taivaalla – yksityinen lentoyhtiö sai näkyvyyttä Yhdysvalloissa
Sukupuoli – näkyvä mutta vaiettu tekijä
Naispoliitikot saavat tutkimusten mukaan miehiä enemmän henkilöön käyvää vihapuhetta, uhkauksia ja seksuaalisoitua kommentointia. Se koskee myös Purraa, vaikka häntä ei mieluiten tarkasteltaisi sukupuolensa kautta.
Mutta se on osa kokonaisuutta:
Naiselta odotetaan yhä empaattisempaa ja pehmeämpää viestintää. Purra puhuu kylmän täsmällisesti.
Naispoliitikon kovakaan linja tulkitaan usein eri tavalla kuin miehen: ei “päättäväisenä”, vaan “armottomana”.
Lue myös: Sanavalinnoilla on väliä – siksi “suhde” ei sovi kuvaamaan aikuisen tekoa lasta kohtaan
Valtaapitävään naiseen kohdistuva kritiikki muuttuu helpommin tunnepitoiseksi ja henkilöityneeksi.
“Suomen vihatuin nainen” ei ole sattumalta sukupuolitettu ilmaus.
Mutta onko Purra todella vihatuin?
Jos katsotaan puolueaktiivien arvioita, Purra on yksi oman kannattajakuntansa pidetyimmistä poliitikoista. Hän saa heiltä lähes maksimaalisia arvosanoja. Myös perussuomalaisten sisällä Purra on vakaa ja laajasti tuettu johtaja.
Toisin sanoen:
Purra ei ole välttämättä Suomen vihatuin nainen – hän on Suomen jakavin nainen. Hän on politiikan salama, joka vetää puoleensa kaiken: puolueuskollisuuden, raivonpurkaukset, pelon, toivon ja pettymyksen.
Lue myös: Kay Scarpetta -kirjasarjasta vihdoin televisiosovitus — pääosissa huikea näyttelijäkaarti
Toisaalta asiaa voi lähestyä siltä kannalta, että mitä Purran ilmiö kertoo Suomesta?
Politiikan tunteet ovat palanneet ja ne ovat voimakkaampia kuin ennen. Keskustelukulttuuri on kriisissä. Sama ilmiö tulkitaan eri todellisuuksissa täysin eri tavoilla.
Lisäksi Suomi etsii suuntaa (vaikka on ollut etsimässä sitä jo vuosikymmeniä). Emme ole vieläkään päässet perille juuristamme, tulevaisuudestamme tai kannatammeko pehmeitä vai kovia arvoja. Olemmeko kansainvälisempiä vai sulkeutuneempia?
Purra ei yksin luo näitä vastakkainasetteluja, mutta hän tekee ne näkyväksi.
