Kaksi lasta kohtasivat oudon hahmon eräänä keväisenä tiistaipäivänä neljältä vuonna 1973 Englannin Isle of Wightilla. Heidän kertomuksensa julkaistiin myöhemmin UFO-lehden raporttina. Siitä lähtien tapaus on elänyt brittien omana glitch in the matrix -legendana.
Mutta mitä lapset oikeastaan näkivät?
Kaikki lähtivät oudoista äänistä
Tapaus alkoi viattomasti.
7-vuotias tyttö ja hänen ystävänsä kuulivat outoa “ambulanssimaista ulvontaa” kävellessään lähellä Sandownin golfkenttää. He seurasivat ääntä sillan alle – ja näkivät hahmon, joka ei muistuttanut sen enempää eläintä kuin ihmistäkään.
Olento nousi esiin huomattuaan tytöt, pudotti kirjan veteen ja liikkui kömpelösti, “kuin marssien polvet korkealla”.
Pian hän viittoi lapsia luokseen ja vei heidät metalliseen, ikkunattomaan koppiin, jonka sisällä oli värikkäitä painikkeita ja “korkea tuoli”.
“Hello, I am all colours, Sam”
Lapset kertoivat, että hahmo ei puhunut tavallisesti, vaan ihan kuin mikrofonin kautta ilman, että sen huulet liikkuivat. Se esittäytyi kirjoittamalla lauseen:
“Hello and I am all colours, Sam.”
Sen ulkonäkö oli yhtä hämmentävä: noin 210-senttinen, valkoiset kasvot, kolmisormiset kädet, kolmivarvaiset jalat, kartiomainen keltainen hattu, vihreä tunika ja valkoiset housut. Silmät olivat kolmionmuotoiset ja nenä neliön muotoinen.
Erikoinen keskustelu
Olento kyseli lapsilta heidän itsestään, ja niinpä lapset rohkenivat kysyä siltäkin.
Lapsia kiinnostivat sen vaatteet, jotka olivat kaikki repaleisia. Olento kertoi heille, että sillä oli vain yksi asu, joten sen täytyi käyttää aina samaa.
Sen oudon valkoisten kasvonpiirteiden vuoksi lapset kysyivät, oliko se oikeasti ihminen.
Vastaus oli naurahdus ja “Ei.”
Lapset kysyivät myös, oliko se aave. Epämääräinen vastaus kuului:
“No… ei oikeastaan, mutta olen eräänlainen outo tapaus.”
Kun lapset jatkoivat kysymyksiään:
“Mikä sinä sitten olet?” he saivat vastaukseksi vain:
“Tiedättehän.”
Olento ei antanut tarkempaa selitystä. Se kertoi myös, ettei sillä ollut nimeä, mutta että sen kaltaisia oli muitakin.
Kun lapset palasivat vanhempiensa luo, he väittivät tavanneensa klovnin.
Toisen lapsen isä kävi tutkimassa paikkaa lasten puheiden vuoksi, mutta sieltä ei löytynyt ketään tai mitään viitteitä kenenkään oleskelusta. Niin hahmo kuin hahmon asumus olivat tiessään. Muitakaan havaintoja hahmosta ei tehty eikä ilmoitettu.
Lapset kuitenkin pysyivät sanojensa takana.
Aave, avaruusolio vai lapsen mielikuvitus?
Raportin julkaisi BUFORA (British UFO Research Association) vuonna 1978 nimellä “Ghost or Spaceman ’73?” (BUFORA Journal, 1978). Se jäi ainoaksi dokumentoiduksi lähteeksi.
Myöhemmät selvitykset, kuten Think Anomalousin ja On The Wightin artikkelit vahvistavat yksityiskohdat, mutta eivät löydä mitään, mikä todistaisi olennon olemassaolon.
Teorioita on monia.
Jotkut epäilevät, että kyseessä olisi ollut eksentrinen katutaiteilija, toiset taas epäilivät hahmoa paikalliseksi erakoksi. Jotkut epäilivät hahmoa lasten mielikuvituksen tuotteeksi, jossa todellisuus ja leikki olivat menneet iloisesti sekaisin.
Alan tutkijat eivät päässeet yksimielisyyteen siitä, oliko kyseessä avaruusolio vai aave, joten hahmo luokiteltiin välimaastoon sopivaksi.
Tarina elää edelleen
Internetin aikakaudella Sandownin klovni on löytänyt uuden yleisön. Redditissä ja TikTokissa siitä puhutaan todellisena glitch in the matrix -tapauksena, esimerkkinä siitä, miten outo ja arkinen voivat limittyä.
Monet näkevät siinä jotakin syvempää: muistutuksen siitä, että lasten maailmassa todellisuus ei ole vielä lukittua – ja ehkä siksi juuri he voivat nähdä jotain, mitä me emme enää osaa.
