Pariterapeutit kuulevat vuosien varrella tuhansia tarinoita.
Ajan myötä he alkavat tunnistaa tiettyjä kielellisiä malleja, jotka ennustavat suhteen suuntaa.
Yksikään riita, petollisuus tai ongelma ei paljasta suhteen todellista tilaa yhtä luotettavasti kuin se, miten kumppaneista puhutaan arjessa.
Yksi lauserakenne nousee ylitse muiden, ja sen kuulee usein ennen kuin edes tietää, että suhde on vaarassa.
Gottmanin data puhuu selvästi
John Gottmanin vuosikymmeniä kestäneissä seurantatutkimuksissa tunnistettiin neljä käyttäytymismallia, jotka ennustavat eroa jopa 90 prosentin tarkkuudella.
Näitä kutsutaan ”apokalypsiratsastajiksi”: kritiikki, puolustautuminen, muurin rakentaminen ja halveksunta.
Halveksunta on niistä tuhoisin, ja se näkyy kielessä ennen kuin se näkyy käyttäytymisessä.
Kritiikki vs. halveksunta – kriittinen ero
Nämä kaksi sekoitetaan helposti, mutta ero on ratkaiseva.
Kritiikki kohdistuu tekoon: ”Et soittanut, vaikka lupasit – se harmitti minua.”
Halveksunta kohdistuu persoonaan: ”Et koskaan muista mitään, koska et yksinkertaisesti välitä.”
Tutkimuksissa halveksunta – joka ilmenee silmien pyörittelynä, sarkasmina tai toisen arvon kyseenalaistamisena – aktivoi stressivasteita kumppanissa mitattavasti enemmän kuin mikään muu konfliktikäyttäytyminen.
Pitkittyessään se heikentää myös immuunijärjestelmää.
LUE LISÄÄ: Kumppanisi kohtelee sinua huonosti, mutta haluaa silti olla kanssasi? – Tässä syy
Lause, joka paljastaa kaiken
Terapeutit tunnistavat lauserakenteen, joka kertoo suhteen tilasta enemmän kuin pitkä riita.
Se alkaa sanoilla:
”Hän on aina…” tai ”Hän ei koskaan…”
Kun kumppani kuvataan muuttumattomaksi, toivottomaksi tapaukseksi – eikä ihmiseksi, jolla on huonoja päiviä – suhde on siirtynyt vaaralliseen tilaan.
Terapeutit kutsuvat tätä pysyvyyden ja läpäisevyyden virheeksi: yksittäinen käyttäytyminen muuttuu kuvaukseksi koko persoonasta.
Miksi tähän liitytään ilman, että huomaa
Puhekielessä ”aina” ja ”ei koskaan” ovat liioittelua, jota ei oteta kirjaimellisesti.
Mutta toistuvana mallina ne muokkaavat sitä, miten aivot prosessoivat kumppania.
Kognitiotieteilijät kutsuvat tätä ”vahvistusvaikutukseksi”: kun odotamme näkevämme jonkin piirteen, havaitsemme sen helpommin – ja alamme jättää huomiotta todisteet, jotka puhuvat sitä vastaan.
Lopputulos: kumppani alkaa tuntua pysyvästi hankalalta, vaikka hän ei sitä olisi.
Mitä voi tehdä, jos tunnistaa tämän itsessään
Pariterapeutit suosittelevat harjoitusta nimeltä ”poikkeuksen etsiminen”.
Aina kun hän ei koskaan -ajatus nousee mieleen, pakota itsesi muistamaan yksi poikkeus.
Yksikin riittää.
EFT-terapiassa (Emotionally Focused Therapy) tätä harjoitellaan ensin yksin ja sitten yhdessä.
Tutkimuksissa se on osoittautunut yhdeksi tehokkaimmista tavoista muuttaa parisuhteen negatiivista kierrettä.
Sue Johnsonin mukaan muutoksen ei tarvitse olla suuri: jo kyky nähdä kumppani ”hyvänä ihmisellä, jolla on huono hetki” sen sijaan että ”huonona ihmisenä” riittää käynnistämään kierteen kääntymisen.
Mitä terapeutit toivoisivat ihmisten tietävän
Suhteen varoitusmerkit eivät yleensä ole dramaattisia.
Ne piiloutuvat arkikieleen, tottumuksiin ja siihen, miten puhumme kumppanistamme niillekin, jotka eivät tunne häntä.
Gottmanin instituutin kouluttama terapeutti kuvaa asian näin: ”Se, miten puhut kumppanistasi parhaalle ystävällesi, on usein rehellisin kuva siitä, missä suhteenne oikeasti on.”
