Rippituoli

Seurustelen, mutta silti katselen yhden pojan kuvia netistä. Olen ollut ihastunutkin siihen, vaikka en tunne koko poikaa. Olen varmaan ainakin puolitoista vuotta katsellut sen kuvia. Se on vaan niin söpö.
En nyt kuitenkaan ole enää mitenkään "ihastunut" siihen, koska seurustelenkin, mutta ennen olin. Näin siitä uniakin. Se asuu Tampereen lähellä, ja joskus vuosi sitten harkitsin tosissani lähteä sinne missä se asuu, ja koittaa jotenkin löytää se. Olin ihan tavattoman ihastunut siihen.
Nyt mua harmittaa, koska meijän lukiossa on yksi aika samannäkönen poika kun se on. Ekan kerran kun näin sen, meinasin pyörtyä. Ihastuin siihen täysin. Mutta vähän ajan päästä löysin poikakaverini ja silti joskus tuijottelen sitä. ärsyttää niin vietävästi. Kunpa se poika muuttais johinkin.

Olen rikkonu jumalaa vastaan. Oon ryypänny, valehdellu, puhunu pahaa, ajatellu pahaa, tovonu pahaa, suuttunu ilman syytä, palvonu saatanaa, toivonu kuolemaa itelle ja vihamiehil, kiroillu, kuunnellu heviä, toivonu toisille pahoja asijoita, pyydän ihan kaikkia syntejä anteeksi. Jumala armahda mua. Haluan uskoa jumalaan

Olen maksanut muutamalle 20v muijalle ,he katselevat vähissävaatteissa kun masturboin... olen myös ostanut heidän pikkuhousujaan.

Olin masentunut pitkän aikaa. Luulen, että se alkoi joskus murrosiässä erinäisten epäonnisten huumesekoilujen kautta.

Noin viisi vuotta sitten olin pisteessä, että tuntui, kun ympärilläni olisi ollut lasia... tai jäätä, tarkoitan että tuntui, kuin kaikki äänet olisivat olleet vaimentuneita ja joskus oli vaikea saada selvää mitä ihmiset sanoivat ja en oikein nähnytkään tarkasti. Itse samaten en pystynyt puhumaan, vaan vaikka kuinka yritin, en saanut suustani sanaakaan. Saatoin itkeä tuntikausia taukoamatta ilman mitään erityistä syytä.

Sitten lähdin jotenkin kuntoutumaan, vaikka en koskaan käynytkään lääkärissä. Aluksi aloin vähentämään juomista (koska en voinut poistua kotoa enää tai varsinkaan kulkea bussipysäkin ohi, jos siinä oli ihmisiä). Sitten yhtäkkiä tavallaan uin pinnalle ja hetkittäin oloni on jopa onnellinen (en ole ajatellut itsemurhaa ainakaan kolmeen kuukauteen).

Mutta tunnustukseen. Tässä se oli. Ensimmäistä kertaa uskallan tunnustaa, että olin masentunut. Ja että olen miettinyt itsemurhaa. Melkein päivittäin siitä lähtien kun menin lukioon (tai niin ainakin muistan) viimeisiä kuukausia lukuunottamatta.

Silloin kauan sitten kun olin pieni, noin 10v, tein hirvittävän (!!!!) suuren puhelinlaskun soittelemalla puhelinseksi linjoille. kun vanhempani hieman kyselivät, että kuka on soitellut, tyylikkäästi sain kaiken paria vuotta nuoremman pikkusiskoni syyksi.
tästä varmaan trauman saaneena, en enää pysty valehtelemaan. edes eräälle tietylle lupatarkastajalle. voi sitä päivää kun nalli napsahtaa.olen aivan liian suora puheissani. en edes yritä kaunistella vastaustani. tästä piirteestä ei ole suurta hyötyä työhaastatteluissa.

Olin joskus läski, siis todella ylipainoinen. Painoindeksi oli yli 30. Sitten laihduin ja aloin enemmänkin laittautua, pukeutua hyvin, ja nyt olen aika jees näköinen. Baarissa törmäsin kundiin, joka piti mua aiemmin vain läskinä ja nauroi mulle, ja nyt sama kundi pokaili mua. En halunnut sitä, mutta menin panemaan sen kaa vain todistaakseni sille, että kelpaan sille!

Tossa eilen iskin baarista aika hyvännäkösen tytön.(tai niin ainakin luulin). Menin sitten hänen luoksi yökylään ja siellä sain oikein kunnon kyydit. Aamulla heräsin ja tyttö nukkui vielä aloin tonkimaan hänen tavaroitaan ja käsilaukusta löysin hänen ajokorttinsa ja syntymävuosi oli 76, siinä hetken aikaa silmäilin naista ja en ollut uskoa silmiäni. Nappasin hänen lompakostaan 50 euron setelin ja jätin yöpöydälle kivan lapun. Mutta nyt kun alkaa pää selviämään niin alkaa tulla jo ikävä sitä naista... Vaikka aika kokenut puuhailija ainakin omasta mielestäni olen niin noin hyvää seksiä en ole saanut ikinä.

Olen toivottoman ihastunut naispuoliseen pomooni. Vastakaikua toki on, mutten usko hänen tuntevan muuta kuin jotain pientä fyysista himoa minua kohtaan. Oudointa tässä on se, etta olen yleensä itse se jolla ei ole tunteita. Tällä kertaa Dooris taitaa antaa mun maistaa omaa lääkettäni...

Olen parisuhteessa ja omasta mielestä hyvässäkin sellaisessa. Minulla on pakonomainen tarve pitää koko ajan toistakin "tyttöystävää", jonka kanssa harrastan vain seksiä.

Miksi ei suomalaisella miehellä saisi olla useampia "vaimoja", jos kohtelee kaikkia hyvin.

Tipaton tammikuu ei tälläkään kertaa onnistunut. Kuten eräs viisas mies totesi "alcohol is the source
of and solution to all of life's problems".

Perhana.

Kävin uudenvuoden yönä panemassa työkaverin kanssa. Kivaa oli. Tätä on jatkunut jo kohta 3 vuotta. Välillä on jotain pieniä taukoja ja sitten alkaa taas...
Ei mitään järkeä pidemmän päälle.

Olen mainosten jakajana ja aina kun näen postilaatikon missä lukee "Ei mainoksia" tungen postilaatikon täyteen mainoksia että omistaja varmasti kiroaa maasta taivaaseen jakajan.

Erosin vaimosta vuosi sitten,olen yrittänyt 7 kertaa vuoden aikana yhteiseloa,välillä lentänyt pihalle,nyt olemme taas yhdessä!

Kaiken huippu; viime kesänä tapasin erään miljönäärin,joka oli tosissaan kiinnostunut minusta,jätin sen köyhän ex-vaimoni takia!

Olisin kyllä saanut elää huoletonta elämää miljonäärin kanssa,kuin köyhän ex-vaimoni kanssa!

Raha ei tee onnelliseksi!!!

Olen äärimmäisen huono seksissä. En ole koskaan saanut ja itse tilanteessa olen kuollut, estoinen ja vaivaantunnut lahna. En edes pysty koskemaan penikseen. Tiedän, että olen naurettava, mutta en pysty muuttamaan ajatuksiani.

Minua panettaa jatkuvasti, mutta fantasioin vain laskuvarjojääkäreistä tai taistelusukeltajista. Miehen raaka "kovuus" tekee minut ihan hulluksi.. Reenaan kovaa salilla/juoksen/kiipeilen ja hiihdän vain sen vuoksi, että saan mahdollisimman tiukan vartalon itselleni ja sen myötä sotilaan petiini. Olen siis ulkonäkökeskeinen. Opiskelen yliopistossa ja olen niin kaukana tuosta miehekkäästä maailmasta kuin vain voi olla..

Olen käsittämättömän ihastunut tyttöystäväni kaveriin, jonka olen tavannut vain muutaman kerran. Tiedän vain, että en edes muista, koska pulssini olisi viimeksi kiihtynyt vain katsomalla toista silmiin tai kun jalat "vahingossa" koskevat pöydän alla, kuten hänen kanssaan. Iltaisin ei saa enää unta kunnolla ja hän on pyörinyt mielessäni lähes päivittäin ensitapaamisesta saakka eli melkein puoli vuotta...

Omassa suhteessa ei varsinaisesti ole mitään vialla, lähes päinvastoin. Tyttöystävä on ihana ja yhteiselo sujuu hyvin. Yhteenmuuttokin on ollut suunnitteilla. Ainut vika on omasta puolestani ollut se, että alusta saakka (1,5v) olen ollut epävarma omista tunteistani ja nyt tiedän vielä vähemmän mitä haluan... Enkä tietenkään voi paljastaa ajatuksiani.

Mistähän sen merkin saisi, jolla osaisi valita oikein. Jos en tee mitään, niin mietin varmasti vielä vanhainkodissakin, että mitähän jos, mutta panokset on kovat...

Viiltelen

Olen tapaillut erästä varattua miestä jonka kanssa seksi on jotain tosi taivaallista. En kuitenkaan halua alkaa hänen kanssaan seurustelemaan, vaikka niin olen hänelle valehdellut. Haluan ainoastaan saada hyvää seksiä ja kun vartalo alkaa kyllästyttää, lemppaan miehen pihalle. Nyt kuulin että mies on eroamassa vaimostaan ja lapsistaan minun vuokseni ja vähän huono omatunto tuosta tuli. En tosin aio alkaa seurustelemaan moisen pettäjän kanssa, pelkkä tilapäinen seksisuhde riittää.

Olen nyt lyhyessä ajassa laihtunut yli 20kg. En ole koskaan ollut mitenkään ämpäriruma (mitä nyt vaan tavan läski), ja nyt painonpudotuksen myötä miehet, joita en olisi koskaan kuvitellut 'saavani', osoittavat mielenkiintoa.

Pitkäaikainen poikaystäväni, jonka kanssa aloin seurustella kun olin vielä tuhdimmassa kunnossa, puolestaan alkaa kasvattaa keski-iän kaljamahaa - kunnon tynnyripömppöä oikein! Mitä enemmän laihdun ja mitä paremmalta näytän, sitä vastenmielisemmältä poikaystäväni näyttää (minun silmissäni siis).

Syntini on siis, että olen ihan sairaan turhamainen, ja häpeän syvästi, että kykenen ajattelemaan tällä tavalla omasta rakkaastani; olen jopa harkinnut 'upgradettamista' nuorempaan ja sporttisempaan malliin!

Vietin tässä joskus baari-illan jälkeen ihanan yön kauniin, tyylikkään, mukavan ja hassun tyttömäisen noin 10 vuotta itseäni vanhemman naisen kanssa. Päätimme yhteisesti että ei sen kummemmin pidetä yhteyttä, vaikka molemmilla olikin kivaa joka tavalla.

Nyt vain huomaan että en osaa olla kaipaamatta häntä. Eikä hän edes ole tyyppiäni, liian erilainen elämäntavoiltaan ja täytyy myöntää että liian vanhakin minun makuuni. Mutta silti. Haluaisin vain kokea kaiken sen uudestaan ja oppia tuntemaan paremmin tuon mielenkiintoisen ihmisen..

Enpä olisi uskonut että näinkin voi käydä.