Annan usein ymmärrän, mutta en antaa, sillä käytän vain hyväkseni ikäisekseni saapuvia ruprahtavia yli nelikymppisiä naisia. Kun he yllytyksestäni monkuvat pääsyä sänkyyni ja usein yrittävät maustaa sitä lupauksella yhteisestä tulevaisuudesta, hymyilen lukoiaikaisten nöyryytysten voimalla viattomuuden hymyäni, kieltäydyn seksistä ja ajattelen nuoruuteni hehkeitä naisia, jolloin nämä samat kotikyläni rupsahtaneet ja huorahtavat nartut nyt epätoivoisina kaipaavat hellyyttä; saman minkä he kielsivät minulta joka olin rillipäinen. Vaikka nuoruudessani he suhtautuivat minuun ylimielisesti, he myös inhosivat minua. Välillä he pyysivät miesjengejä hakkaamaan minut henkihieveriin. Vaikka he antoivat pahimmalle hakkaajalleni palkinnoksi suihinoton tai panon, niin minä en edes vihaa näitä rupsahtaneita naisia. Syntini on siten kyvyttömyyys pyytää jumalalta oikeudenmukaisuutta ja suojelua, jotta nämä ympärilläni kiimaksina kuolaavat tuulipukunaiset jättävät minut vihdoin rauhaan.