Tosi tarina: tossun alla 30 vuotta elellyt mies tuli töistä kotiin ja kurkkasi uuniin nähdäkseen mitä ruokaa olisi tarjolla.
”Anna sen olla. Mene nyt jo siitä”, vaimo kivahti.
”Niin olin ajatellutkin… jo pidemmän aikaa”, vastasi mies, otti salkkunsa ja lähti – loppuelämäkseen.
Tosi tarina vol. 2: Avoliitossa elänyt nainen kertoo miehelle, että suhde on päättynyt. Pari sopii, että mies voi asua yhteisessä asunnossa kunnes oma kämppä löytyy. Koska mies haluaisi suhteen vielä jatkuvan, hän ei osoita aktiivisuuden merkkejä asunnonmetsästyksessä. Toivo elää, kunnes mies eräänä lauantaiaamuna tulee avokin makuuhuoneen ovelle.
”Kuka siellä peiton alla oikein on”, mies kovistelee.
”Ei kukaan, miten niin”, exä piipittää.
”Ai, no mistä lähtien sulla on ollut neljä jalkaa?”
Asunto löytyi seuraavalla viikolla.
Ei, ei, ei näitä hommia tällä tavoin kuulu hoitaa. Kun rakkaus loppuu, parasta kertoa asiasta suoraan, kasvotusten ja hyvissä ajoin, sanoo psykologi Kari Kiianmaa.
”Kannattaa miettiä työntääkö veitsen toisen rintaan kerralla vai pikku hiljaa, kun sen joka tapauksessa aikoo tehdä. Jättäjän tulee kertoa asiansa selkeästi, liika varovaisuus ei toimi. Vaikka jättäjä on yleensä suunnitellut eroa jo pitkään ja heitellyt toiselle vinkkejä tulevasta, voi jätetystä tuntua, että ero tulee yllättäen.”
Jättäjän pitää antaa jätettävälle aikaa työstää asiaa, eikä lähteä välittömästi laukkuja pakkaamaan kuten eräskin perheenisä, joka ilmoitti jouluaattoaamuna lähtevänsä rakastajattarensa luokse asumaan.
”Eroaminen ei saisi olla ilmoitusasia, vaan jättäjän pitäisi kyetä kertomaan toiselle osapuolelle tunteistaan ja siitä, miksi hän on päätynyt ratkaisuunsa.”
Keskusteleminen voi kuitenkin olla vaikeaa, jos jätetty osapuoli heittäytyy hysteeriseksi tai onneton olotila ottaa ylivallan.
”Kummallekin osapuolelle on tärkeää päästä käsittelemään eroon liittyvät tunteet, jotta niiden yli voi päästä. Eroissa voi helposti jäädä jumiin esimerkiksi vihan tunteeseen, jos sitä ei pääse purkamaan järkevästi.”
Vihaa ja katkeruutta voi prosessoida hyvien ystävien kanssa, kirjoittamalla tai lätkimällä palloa ”kuvitellen, että se on jättäjän pää”. Valveutunut eroaja turvautuu vertaisryhmiin ja terapioihin. Kiianmaa vetää nk. jälleenrakennusseminaareja, joissa eroon liittyviä tunteita ja itsetuntokysymyksiä käsitellään viikottaisissa istunnoissa.
”Eroseminaareissa otetaan ero suhteesta, ei toisesta ihmisestä. Kun suhde käsitellään läpi, voidaan havaita, että puolisosta ei tarvitserota, vaan suhde saman ihmisen kanssa voidaan aloittaa alusta, mutta uusin koordinaatein.”
Ranskassa kohistiin kesällä näyttelijätär Isabelle Adjanin ja muusikko Jean-Michel Jarren erosta. Jarre havaitsi jääneensä lehdelle soittelemaan, kun hän luki asiasta Paris Matchista. Idean Adjani kertoi kopsanneensa amerikkalaisilta kollegoiltaan.
Meillä on ollut omat Keskisemme, T.A. Mikkosemme, Sällylämme ja muut paperitähdet, jotka setvivät eroaan numerosta toiseen julkisuudessa. Mitä Kiianmaa ajattelee tästä?
”Keskisen tapa kertoa pettämisestä oli suoraselkäinen teko, mutta on toinen asia kannattaako näitä asioita levitellä julkisuudessa. Kiinnostavinta Keskisen tapauksessa on se, pitääkö pettämisen aina merkitä automaattisesti eroa. Minusta ei – vaikka pettäminen on hyvin rankka kriisi, olen nähnyt että ihmiset voivat selvitä siitäkin. Elämässä tapahtuu asioita, joita ei haluaisi tapahtuvan, mutta niiden jälkeen on jatkettava elämää.”
Julkisuuden henkilöt väittävät usein ”eroavansa ystävinä”. Näinköhän?
”Jos suhde on väljähtynyt, niin näin voi ollakin. Ystävinä eroaminen ei saa kuitenkaan tarkoittaa sitä, että negatiiviset tunteet lakaistaan maton alle ja näytellään epärehellisesti ‘ystäviä’. Tällöin on olemassa riski, että eron syitä ja sen herättämiä tunteita ei käsitellä lainkaan.”
Miksi me eroamme niin paljon, olipa tyyli mikä hyvänsä?
”Parisuhteeseen ladataan uskomaton määrä odotuksia. Vielä noin 30 vuotta sitten tiedostettiin paljon paremmin, että suhteen eteen on tehtävä lujasti töitä. Nyt ihmissuhteista on tullut kulutustavaraa. Jos puoliso ei tee minua onnelliseksi, hänet vaihdetaan toiseen.”
Lukijoilta
“Minun erossani ei koskaan särjetty mitään tai viskottu raivon vallassa tavaroita. Rauhallisesti, keskustelemalla yhdessä taivuimme eroon. Pidimme exän kanssa bileet, joissa ilmoitimme erosta lähipiirille. Edes silloin ei murjotettu. Vaikka minä naisena olin saanut yhteisestä elämästä tarpeeksi ja kolmas osapuoli oli jo kuvioissa, ei exäni syyllistänyt minua. Kun sitten koitti poismuuttoni, hän valokuvasi muistokseen minut seisomassa eteisessä. Ja tavaroita kantoi avukseni. Siinä oli hyvä ero ja asiallinen mies.”
Nainen, 35
“Kaikista pahinta on uskotella, että kyllä tämä vielä tästä, vaikka tietäisi homman olevan jo ohi. Toista säästää huomattavasti enemmän laittamalla suhteen kerralla poikki. Ex-mieheni erosi minusta kuukausia ennen kuin minä hänestä. Eipä tullut mies minulle kertoneeksi, että suhde on lopullisesti ohi. Seksi ja kodinhoitaja kuitenkin kelpasivat. Ja minun hölmö nuori sydämeni jaksoi odottaa parempia aikoja. Eli suoraa puhetta ja kunnioitusta kehiin!”
Nainen, 20
“Vaimolla oli ollut neljä kuukautta kestänyt avioliiton ulkopuolinen suhde. Odottelin rauhassa että lähtee taas reissuun jolloin pakkasin kampsut, vein ne sukulaisille, vaihdoin lukot ja otin yhteyttä asianajajaan. Reilu meininki molemmin puolin!”
Mies, 41
“Olemme seurustelleet mieheni kanssa seitsemän vuotta. Kuusi vuotta siitä asuneet yhdessä. Seksi ei ollut toiminut vuosiin ja tuli tunne, että seuraava askel on pettäminen. Tiesin, että niin tulee tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin. Vaikka kaikki muu oli ihanaa ja suhde muuten täydellinen, päätimme jatkaa matkaa eri suuntiin. Päätös oli yhteinen. Toiseen ripustautuminen vain turvallisuuden tunteen vuoksi on väärin kumpaakin kohtaan. Kun aikansa suree ja opettelee katsomaan eteenpäin, niin toivon että ihminen pystyy löytämään jotain uutta. Olemme vielä alkutaipaleella sillä matkalla. Voihan olla, että löydämme toisemme uudelleen.”
Nainen, 28
