Harmillinen tilanne. Kihlat on vaihdettu jo vuosia sitten, eikä kumppani halua sopia hääpäivää. Vaikka sopiva puku on löytynyt, kirkko valittu ja lasten nimet valmiiksi mietitty. Mitä sanovat maallisen lain, kirkollisen viisauden, toimivan parisuhteen ja hyvien tapojen tuntijat?
Kysyimme heiltä: mitä pitäisi tehdä, jos on ollut viisi vuotta kihloissa, eikä toinen suostu naimisiin?
”Se on vaikea kysymys. Riippuu parista. En osaa sanoa. Siihen vaikuttaa niin moni asia. Tiedän tällaisia pareja. Ei haluta lopettaakaan suhdetta. Kihlaus ei sido juridisesti”
Perheoikeuden asiantuntija lakimies Eeva Vesterbacka.
”Riippuu hirveästi tilanteesta, mutta jos se, joka haluaa naimisiin, kokee olonsa jotenkin turvattomaksi, pitää varmasti erota. Ihmisen kannattaa elää itseään kunnioittaen. Ei pidä olla suhteessa, joka tuntuu pahalta. Jos toista vedätetään monta vuotta, on se jo ihmisoikeuksienkin vastaista. Varovaisesti arvioin, että noin vuoden kihlausaika on sopiva. Kirkko on avioliiton kannalla. Tavoitteena on hyvä ja toimiva parisuhde. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että kihloihin meno on lupaus avioliitosta. Joskus jompikumpi rauhoittelee toista kihlauksella, saa lopettamaan toisen naimisiinmenopuheet. Osa haluaa sellaisen suhteen, josta on helppo karata pois. On helpompi purkaa kihlaus kuin avioliitto. On myös niitä, jotka ovat avoliitossa täysin sitoutuneita toisiinsa, mutta esimerkiksi instituutiovastaisuus tai halu tehdä toisin kuin vanhemmat estää naimisiinmenon.”
Kallion seurakunnan vs. seurakuntapastori Mari Mattson
”Ketään ei voi väkisin pakottaa sitoutumaan, mutta lähtisin miettimään, mitkä ovat syyt siihen, ettei pysty sitoutumaan. Onko aiempia huonoja kokemuksia? Millainen on oma perhetausta? Kihlaus on yleensä lupaus avioliitosta. Miksi halutaan sitten jatkaa?”
Pari- ja perheterapiaa antava psykoterapeutti Pirjo Kaksonen
”Jatka väsyttämistä. Kyllä se murtuu. (Hekotusta.) ”Tuttavapiirissä on kauan kihloissa olleita pariskuntia. Yhdet menivät 30 vuoden jälkeen naimisiin. Eli viisivuotiskihloja voisi juhlistaa menemällä oikeasti naimisiin. Tapakulttuurissa ei ole enää tarkkoja sääntöjä kihloista, ennen mentiin noin vuoden kuluessa avioon. Kapioiden ja huonekalujen valmistus vei aikaa. Joskus kihlat venyivät toisen merillä tai sodassa olon takia. On moraalitonta valehdella, oli suhde avo- tai avioliitto. On pelattava avoimin kortein. Aiemmin kihlaus vastasi avioliittoa, julkisesti tehty lupaus oli pätevä. Vasta myöhemmin kirkko vaati siunauksen sinetiksi. Kihlauksen perusteeton purkaminen tai rikkominen antoi oikeuden haastaa käräjille ja vaatia taloudellista kompensaatiota, koska kertaalleen kihlattu nainen ei ollut yhtä haluttu puolisoksi.”
Tapakonsultti, historian maisteri Markus H. Korhonen
”Jos tyyppi on oikea, odota ja tsekkaa tilanne. On järjetöntä pakottaa toista tekemään jotain, mihin se ei oo valmis. Oma suhde päättyi siihen, että tyttöystävä alkoi ujuttaa häitä ja lapsia joka keskusteluun. Ei mulla ole mitään niitä vastaan, en vaan ollut vielä valmis.”
Juho, 31
”Jos ei mitään tapahdu, etsi toinen mies. Olin niin rakastunut, ehtinyt olla monta vuotta töissä valmistumisen jälkeen. En tajunnut, miksei voi mennä naimisiin. En halunnut odottaa enää, kun mies sanoi, että katotaan. Eron jälkeen se löysi nuoremman naisen, joka tuli heti raskaaksi. Ne meni vuoden päästä naimisiin. En ole katkera, mutta…”
Anni, 36
Lukijoilta
“Menimme kihloihin 9 vuoden seurustelun jälkeen. Itselleni suhteemme ‘virallistaminen’ oli silloin tärkeää, mutta mies harasi vastaan aika kauan. Mahdollisista häistä emme juuri ennen kihloihin menoa puhuneet. Mieheni asenne avioliittoa kohtaan on aika skeptinen, koska hän seurasi lapsena vierestä omien vanhempiensa todella riitaisaa avioeroa. Lapsena haaveilin isoista prinsessahäistä, mutta mieleni on muuttunut vuosien varrella. Olemme olleet kihloissa 11 vuotta ja saaneet kaksi lasta. Mielestäni suhteemme ei tämän virallisemmaksi voi tulla, joten olen tyytyväinen.”
Nainen, 34
“Olin exän kanssa 10 vuotta kihloissa, mutta homma ei päättynyt avioon vaan eroon. Nykyisellä miehelläni sama homma exänsä kanssa. Teimme mieheni kanssa päätöksen, että kun menemme kihloihin, niin sitten sovitaan myös hääpäivä. Pitkä kihlaus on jo nähty.”
Nainen, 28
“Olin yhdeksän vuotta rengastettuna, kyllästyin henkiseen pahoinpitelyyn ja lähdin tavaroineni omille teilleni. Kosinta tuli vasta tämän kaiken jälkeen, nauroin päälle.”
Nainen, 36
“24 vuotta kihloissa, ehkä mennään naimisiin ensi vuonna kun tulee neljännesvuosisata täyteen.”
Mies, 43
“Jos toinen ei halua sitoutua, älä sitoudu häneen.”
Nainen, 36
“Olen ollut kihloissa avomieheni kanssa nyt jo neljä vuotta. Mies sanoo, että ei ole valmis vielä naimisiin ja kun kysyn, miksi hän sitten kihlasi minut, vastaus on usein ‘no kun olin niin rakastunut’. Olen sanonut, että hänellä on kuukausi aikaa joko kertoa minulle hääpäivämme, tai lähden kävelemään. Katsotaan miten käy.”
Nainen, 23
