Lööpeissä kerrotaan superjulkkisten ja TV-kasvojen stalkkaajista. Tyypillinen vainottu kuitenkin on tavallinen nuori nainen, joka alkaa saada ei-toivottuja yhteydenottoja. Kansainvälisten tutkimusten mukaan 12–16 prosenttia naisista ja viisi prosenttia miehistä joutuu elämänsä aikana vainon kohteeksi. Neljä viidestä tuntee vainoajansa tai tietää kuka hän on. Joka toinen stalkkaaja on entinen kumppani. Vainoajan prototyyppi on 30-40-vuotias mies, joka kärsii mieliala- tai persoonallisuushäiriöstä ja käyttää päihteitä. Yleisin syy vainoamiseen on pyrkimys parisuhteeseen. Psykiatrit, psykologit, poliisit ja tuomarit joutuvat ammattinsa takia häirinnän kohteiksi. Asiakkaat haluavat oikaista ”vääryydet” tai kostaa kaunansa. Jotkut ihastuvat auttajiinsa. Kiinni jääneitä vainoajia on vaikea parantaa, he eivät halua muuttua. Rikoskomisario Petri Juvonen Helsingin poliisilaitokselta ei pidä tuntemattomien vainoamista kovin tuttuna ilmiönä.
”On meillä jokunen kotirauhan rikkomistapaus ollut, puhelinsoittoja.” Helsingin yliopiston kriminaalipsykologian dosentin Helinä Häkkänen-Nyholmin mukaan vainoamista esiintyy Suomessa paljon.
”Se on huomattava ongelma tällä hetkellä. Meilit ja tekstarit ovat yleisimpiä tapoja häiriköidä. Nykyään on helppo saada ihmisestä tietoa.” Poliisi ei tilastoi vainoamista, koska sitä ei ole Suomessa kriminalisoitu. Toisin kuin USA:ssa ja kahdeksassa EU-maassa.
”Meillä voi vainoaja muuttaa naapuriin ja tuijottaa ikkunasta sisään, seurata toista kadulla ja odottaa työpaikan ulkopuolella ilman seuraamuksia”, Häkkänen-Nyholm kertoo.
Vainotut kärsivät uniongelmista, menettävät ruokahalun, masentuvat ja ahdistuvat. He pelkäävät, ettei heitä uskota. Tutkimusten mukaan vain kymmenen prosenttia vainoamisilmoituksista on aiheettomia. Uhrin kannattaa väistää vainoajaa: vaihtaa puhelinnumeroa ja muuttaa matkareittejä. Hyökkäys on huono puolustus, provosoitu ahdistelija innostuu entisestään ja voi muuttua väkivaltaiseksi. Vaino kestää keskimäärin kaksi vuotta.
Kaksi vainottua
“Se alkoi, kun muutimme. Remontista valitettiin nimettömin lapuin, lastenrattaat kumottiin takapihalle. Tuli muita pieniä juttuja. Ovikoriste rikottiin, vaatteita katosi pesutuvasta. Fillarinrenkaat tyhjennettiin. Viikon päästä oli pyörät viilletty hajalle. Seuraavana aamuna törmäsin porttiin: pyörän jarrut ei toiminu. Sitten katosi fillari, löysin telineestä pelkän etupyörän. Alkoi pelottaa. Mies osti pippurisumuttimen. Eteisessä sain sätkyn: ovisilmä roikkui: joku oli ruuvannut sen irti. Olin lamaantunut. Nukkumaan mennessä pelotti: kuka se on. Muutimme pois.”
Malli, 27
Psykologi: “Hän haluaa viestiä. Tuntematon vainoaja kärsii useammin vakavista mielenterveysongelmista. Ota yhteys poliisiin.”
“Lankapuhelin soi jo eteisessä. Kuuluu huohotusta. Soittaja ei sano mitään. Se tietää koska tuun kotiin. En uskalla laittaa valoja. Saan postilähetyksiä. Osa on rakkauskirjeen näköisiä: vaaleanpunainen kuori ja sydämiä. Tekstit on outoja, sanat sekavasti. Joskus mukana on tavaraa: kiven palasia, hiuspinni, mustavalkokuvia. Postimyynnistä tuli laihdutuskapseleita, alusvaatteita ja merileväuutetta. Palautin lähetykset. Yksi tilauskäsittelijä kertoi, että mun tiedot oli kirjoitettu lappuun huonolla käsialalla. Osoitteeseen oli sotkettu entisen ja nykyisen asuinpaikan tietoja. Puhuin kaikille, että teen sekopäästä rikosilmoituksen ja asiaa aletaan tutkia. Se loppui siihen.”
Opiskelija, 23
Psykologi: “Kaukoihastus? Ota yhteys viranomaisiin. Sairasta.”
Lukijoilta
“Kävelin jatkuvasti erästä miestä vastaan työmatkoilla ja aloimme moikkailla, sen jälkeen pysähtyä juttelemaan ja lopulta vaihdoimme numerot ja sovimme treffit. Treffeillä minulle selvisi, ettei hän todellakaan ollut makuuni, mutta hän kiinnostui tosissaan. Alkoi viestittely: vastasin hyvin lyhytsanaisesti tai en ollenkaan ja tein selväksi, etten ole kiinnostunut. Kerran lähtiessäni myöhään illalla töistä, hän laittoi viestin, että on odottamassa kotitaloni nurkalla. Silloin pelotti mennä kotiin, mutta onneksi hän oli jo häipynyt, koska olin uhkaillut poliisilla. Vielä tämän jälkeen viestien tulo jatkui ja hän myönsi seurailleensa minua jo pidemmän aikaa, ennen kuin aloitti moikkailun. Viestit loppuivat, kun sanoin ilmoittavani poliisille, jos yhteydenotot jatkuisivat. On romanttinen ajatus, että törmäisi elämänsä mieheen kadulla, mutta enää en ala juttusille tuntemattomien kanssa.”
Nainen, 29
“Ala-asteella vainosin luokan söpöjä poikia soittelemalla ja kyttäämällä rappukäytävässä. Teini-iässä aloin vainota pikkujulkkiksia ja silmäätekeviä. Vainosin 18-vuotiaana lähibaarin baarimikkoa ja lähettelin humalassa tekstiviestejä vaikka tiesin miehen olevan varattu. Enkä tiedä miksi niin teen. Vieläkin vainoan julkisuuden henkilöitä sekä paria tavista. Googletan ja pengon puhelinnumeron ja saatan odottaa kotiovella. Facebook on lisännyt vainoamismahdollisuuksia. Sairaus?”
Nainen, 26
“Olen usein ottanut yhteyttä henkilöön, koska koen suhteemme ongelmalliseksi ja haluaisin jutella. Ilmeisesti asiat, joita yritän selvittää, ovat hänelle niin vaikeita ettei niistä voi puhua, ja hän on kieltänyt yhteydenpidon ja leimannut minut ahdistelijaksi. Tilanne on muuttanut maailmankuvaani sen verran, että välillä tunnen myötätuntoa oikeita, mielenterveysongelmaisia häiriköitä kohtaan. Ehkä heilläkin on tärkeää sanottavaa?”
Nainen, 29
